Oululainen maksaa paikallisbussin kertalipusta 2,90 euroa, kun Helsingin, Turun ja Tampereen matkustajat ajelevat 2,50 eurolla. Selvä ero oululaisten tappioksi on myös 30 päivän matkakorteissa. Hämmästyttävän kalliita ovat täällä myös lasten ja opiskelijoiden liput.
Tältä pohjalta ei ole ihme, jos helsinkiläislapsi oppii käyttämään julkista paikallisliikennettä paremmin kuin Oulussa. Tavalla tai toisella täkäläisiä lippujen hintoja pitäisi pystyä puristamaan alemmiksi.
Oulun hankala lähtökohta toki on, että kaupungin väestöpohjalla on tiheävuoroista ja kattavaa paikallisliikenneverkostoa vaikea nostaa pystyyn. Mahdotonta se ei ole, jos kaupunki on valmis liikennettä olennaisesti suuremmalla summalla tukemaan. Kysymys on siis verotulojen suuntaamisesta uudelleen, muista kohteista julkiseen liikenteeseen.
Parempaan pitää silti pyrkiä ja vaihtoehtoja ideoida. Tavallista bussimatkustamista edullisempi citybussiliikenne on saanut hyvän vastaanoton. Mikä estää laajentamasta sitä? Kovin järkevältä ei näytä, että hiljaisia reittejä ajetaan nyt täyskokoisilla onnikoilla, joissa suurimman osan päivästä istuu muutamia matkustajia.
Ylipäätään ei pidä lukkiutua vanhoihin toteutustapoihin. Maailmalla vaihtoehtoja on muitakin. Turkissa kaupunkireittejä ajelevat pienet dolmusbussit, joihin voi nousta muualtakin kuin pysäkeiltä. Entisessä itäblokissa yleisiä ovat reittitaksit, jotka ajavat edullisesti tiettyjä reittejä. Ne lähtevät liikkeelle, kun matkustajia on sopivasti ja ajelevat siis ilman kiinteää aikataulua. Sekin malli toimii.
Kallioparkkisuunnitelman romahdus sekä antaa tilaa että pakottaa miettimään nyt luovasti oululaisia liikennejärjestelyjä.