Kaksi talvea Paavo Puurunen katseli televisiosta ampumahiihtoa ja mietti, miten ihmeessä suomalaismiehet eivät tahdo yltää kansainvälisissä kisoissa 50 parhaan joukkoon. Onko maailman huippu todellakin karannut niin kauas vai onko vika suomalaisissa?
"En millään jaksa uskoa, että maailman kärki olisi yhtäkkiä parantanut vauhtia noin paljon. Haluan testata sen itse",vuoden 2001 maailmanmestari ja 2003 pronssimitalisti sanoo.
Kuhmolainen rajavartija puolittain houkuteltiin takaisin olympiaryhmään. Puurunen korostaa kuitenkin tehneensä paluupäätöksen ihan itse.
"Kahteen vuoteen en tehnyt mitään, painokin nousi hetkessä viisitoista kiloa. Nyt keväällä lähdettiin nollatilanteesta", Puurunen sanoo.
Ei nyt sentään ihan nollasta eli sohvanpohjalta: Puurunen, 35, voitti kylmiltään keväällä jo takaa-ajon Suomen mestaruuden. Lähtötaso "nollasta" on tässä tapauksessa ihan muuta.
Kahden vuoden
projekti
Paavo Puurunen on sitoutunut lajiin täysillä kahdeksi vuodeksi eli Vancouverin olympiakisoihin saakka. Hänen valmentajakseen tuli keväällä Toni Roponen, leireillä päälle katsoo päävalmentaja Jonne Kähkönen.
"Paljon kertoo Paavon asenteesta sekin, että hän halusi itselleen henkilökohtaisen valmentajan. Monin tuon kokemuksen mies olisi sanonut valmentavansa itse itseään", Jonne Kähkönen toteaa.
Paavo Puurusen vahvin puoli on aina ollut ammunta.
"Ammuntaa ei tarvitse murehtia, sihti löytyy aina tiukassa paikassa. Minun on vain pystyttävä olemaan riittävän kova ladulla. Ensimmäinen vuosi menee varmaan ammattimaisen harjoittelun opetteluun, mutta toisena vuonna pitäisi olla iskussa. Tehdään mitä voidaan, ja katsotaan, mitä tulee. Se on yksinkertaista", Puurunen pohtii.
Ylimääräiset kilot lähtivät helposti, kun motivaatio napsahti kohdalleen.
Purukumi voittaa sykemittarin
Vuodesta 1996 lähtien arvokisoja kolunnut ampumahiihtäjä osaa jo kuunnella elimistöään.
"En usko aina sykemittaria vaan kuuntelen elimistöäni. Joskus tuntuu, että testit ja mittarit ovat nousemassa määräävään asemaan harjoittelussa, kun apuvälineiden pitäisi olla vain renkejä. Jos kroppa sanoo, en lähde lenkille vaikka koneiden käppyrät kertoisivat minun palautuneen hyvin."
Siinä se kokemuksen etu onkin: urheilija osaa tulkita elimistönsä antamia viestejä.
"Vanha purukumisääntö pätee: jos pystyt lenkillä pureskelemaan purkkaa ja hengittämään hyvin, vauhti on sopivaa. Jos taas purkka pitää sylkäistä pois, mennään liian kovaa", Puurunen neuvoo välttämään sokeaa luottamista sykemittariin..
Paavo Puurunen ei suinkaan heittäydy täysipäiväiseksi urheilijaksi, vaan tekee rajavartijan töitä.
"Onneksi työnantajalta saa hyvin harjoitteluvapaata", Puurunen kiittelee.
MM-kisat ryhmän välitavoite
Päävalmentajan mielestä jo ensi talven MM-kisoissa Etelä-Koreassa pitää tulla viitteitä, että joukkue pystyy olemaan iskussa Vancouverissa 2010.
"Sekä miesten että naisten viestijoukkueiden pitäisi pystyä sijoittumaan kymmenen parhaan joukkoon. Henkilökohtaisissa kisoissa en vielä odota mitalivauhtia keltään", Jonne Kähkönen sanoo.
Naisten puolella Kaisa Mäkäräinen on väläytellyt ottamalla maailmancupissa jopa kärkisijoja. "Parempi on, jos Mäkäräinen pystyy vakiinnuttamaan tasonsa kymmenen parhaan sakkiin - se on lupaavampaa kuin yksi onnistuminen silloin tällöin."
Kokonaisuutena olympiaryhmä on muuttanut lihaskuntoharjoittelua hieman maltillisemmaksi ja lajinomaisemmaksi.
"Viimevuotista ei ole tarvinnut kovinkaan paljon korjailla", kolmatta vuottaan päävalmentajana toimiva Kähkönen toteaa.
Miesten olympiaryhmään kuuluvat Paavo Puurunen, Timo Antila ja Jarkko Kauppinen. Naisten vastaavan ryhmän muodostavat Kaisa Mäkäräinen, Susanna Porela ja Mari Laukkanen.
