Historia on murjonut Puolaa aina armottomalla kädellä. Keskellä Eurooppaa olevaa kansakuntaa on miehitetty ja jaettu sekä sen valtiollisia rajoja siirrelty vuosisatojen saatossa suhteellisesti ehkä eniten kansakuntien joukossa. Juuri tästä syystä ylpeä patrioottisuus leimaa yhä puolalaisia.
Lähes sadan eturivin puolalaisen kuolema lentoturmassa Venäjällä on uusi sivu Puolan murheelliseen ja dramaattiseen tarinaan. On julmaa historian ivaa, että tämän kaiken piti tapahtua puolalaisille Venäjällä ja että kuolleet olivat vielä matkalla Katyniin. Heidän oli määrä osallistua 1940 Stalinin käskystä murhattujen yli 20?000 puolalaisen muistopäiväsurujuhlaan. Puolassa ei ole unohdettu myöskään sitä, miten neuvostojoukot odottivat 1944 kylmästi Veikseljoen itäpuolella, kun Puolan vastarintajoukot taistelivat 63 päivää natsi-Saksan joukkoja vastaan Varsovan kansannousussa. Näin Neuvostoliitto varmisteli sitä, että Puolasta tuli kuuliainen satelliitti sodan jälkeen. 2000-luvulla kivenä kengässä on ollut Venäjältä Saksaan rakennettava maakaasuputki, jota on verrattu Puolan 1939 jakaneeseen Molotov-Ribbentrop -sopimukseen.
Katynin joukkomurha vei Puolan armeijalta ylimmän upseeriston. Turmakoneessa olivat lauantaina presidentti Lech Kaczynskin ohella Puolan asevoimien korkeimmat upseerit. Tällainen menetys olisi musertava henkinen isku mille tahansa kansakunnalle. Pääministeri Donald Tusk kuvasikin lentoturmaa osuvasti kovimmaksi iskuksi Puolalle sitten toisen maailmansodan. Puolan rooli neuvostojärjestelmän murtumisessa oli aivan keskeinen. Tietä uuteen Eurooppaan raivasivat puolalaisen paavin valinta ja riippumattoman Solidaarisuus-ammattiliiton nousuun johtaneet lakot. Myös lopullinen murros alkoi Puolasta, kun pyöreän pöydän keskustelut johtivat keväällä 1989 itäblokin ensimmäisen ei-kommunistisen hallituksen muodostamiseen. Kommunismin loppu ei ole kuitenkaan vakauttanut Puolaa sisäisesti. Sen sisäpolitiikka on koko ajan ollut perinteisen repivää. 40 miljoonan asukkaan kansakunta on ottanut paikkansa EU:ssa ja Natossa, mutta EU:ssa Puola ei ole ollut niitä kaikkein rakentavimpia jäsenmaita. Lisäksi katkeran menneisyyden sävyttämät suhteet etenkin Venäjään ja myös Saksaan ovat olleet tulehtuneet. Kun kansallinen katastrofi kohtaa, se yleensä yhdistää rikkinäisenkin kansakunnan. Näin on käynyt ainakin hetkellisesti myös Puolassa. Turman poliittiset seuraukset mitataan ensimmäiseksi syksystä alkukesäksi aiennettavissa presidentinvaaleissa. Ääripatrioottisen presidentti Kaczynskin poismeno panee vaaliasetelmat uusiksi. Liberaalin keskustaoikeiston, jota pääministeri Donald Tusk näkyvimmin edustaa, menestymisen mahdollisuudet kohenivat.
Murhenäytelmä heijastuu Puolan sisäisen kehityksen ohella jollakin tavalla varmasti myös sen Venäjän-suhteisiin. Niissä näkyi myönteisiä merkkejä jo aiemmin viime viikolla, kun maiden pääministerit osallistuivat ensimmäistä kertaa yhdessä Katyn-juhlallisuuksiin. Venäjä näyttää ymmärtäneen, kuinka syvälle puolalaiseen sieluun lentoturma iski ja mitä seuraisi, jos Puola saisi pienintäkään syytä epäillä, että jäljet voisivat johtaa sylttytehtaalle. Venäjä onkin tehnyt kaikkensa ollakseen antamatta pienintäkään epäilyksen aihetta. Hyvin alkanut yhteistyö ja täydellinen tiedonvaihto kaikessa lentoturmaan liittyvässä avittaisi myös Venäjän ja Puolan suhteita pysyvästi paremmalle tolalle.