Jugoslavian sotarikostuomioistuimessa on annettu merkittäviä päätöksiä. Huoli kansainvälisen oikeuden painoarvosta on kuitenkin aiheellinen.
Entisen Jugoslavian sotarikostuomioistuin (ICTY) tuomitsi viime torstaina Bosnian serbien entisen presidentin Biljana Plavsicin 11 vuodeksi vankeuteen rikoksista ihmisyyttä vastaan. Plavsic on toistaiseksi korkea-arvoisin ICTY:ltä tuomion saanut syytetty. Kansainvälisen oikeuden nykyisestä arvostuksesta ja asemasta huolta kantavat voivatkin olla vaisun tyytyväisiä siitä, että järjestelmä toimii.
Plavsicin tuomiota ei voi pitää liian lievänä, kun ottaa huomioon hänen korkean asemansa. Tuomioon vaikutti todennäköisesti myös se, että Plavsic tunnusti osan rikoksista ja ryhtyi yhteistyöhön länsivaltojen kanssa kääntyen aiempia kovan linjan liittolaisiaan vastaan.
Arviota tuomion kovuudesta voi suhteellistaa se, että esimerkiksi Suomessa murhaajaksi todettu saa elinkautisen. Lisäksi Haagissa on jaettu kymmeniä tuomioita, joista osa on ollut Plavsicin saamaa kovempia.
Näyttää ilmiselvältä, että Jugoslavian entisen johtajan Slobodan Milosevicin on vaikea välttyä elinkautiselta. Siitä huolimatta kansainvälinen yhteisö ei voi pestä käsiään, ennen kuin Bosnian serbijohtajat Radovan Karadzic ja Ratko Mladic saadaan Haagiin.
Kansainvälisen oikeuden painoarvo on kuitenkin vaarallisella tavalla vaakalaudalla. Yhdysvallat näyttää olevan asettumassa Irak-politiikallaan sekä kansainvälisen yhteisön että oikeusnormien yläpuolelle. Vaikka sen maalina on Irakin henkipattohallitus, sen irtiotto olisi oikeuden ottamista omiin käsiin. Sotavoiman käyttö myös uppiniskaisen diktatuurin puhdistamiseksi mahdollisista joukkotuhoaseista edellyttää YK:n turvallisuusneuvoston myötävaikutusta.
Turvaneuvosto on epäilemättä suurvaltojen poliittinen hiekkalaatikko. Sen kokoonpano on jymähtänyt toisen maailmansodan jälkeisen tilanteen peiliksi. Mutta se henkii kansainvälisten oikeusnormien olemassaoloa ja luo niitä itse asettamalla yksittäisille valtioille velvoitteita.
Irakin johdolle niitä on asetettu viimeksi päätöslauselmalla numero 1441. Yhdysvallat on kuitenkin lähestulkoon yksin tulkitessaan sen hyökkäysluvaksi. Voidaan myös selkeästi kiistää tulkinta, jonka mukaan Yhdysvaltain oikeus itsepuolustukseen kävisi nykytilanteessa perusteeksi Irakin sodan aloittamiselle.
On hyvin mahdollista, että Yhdysvallat saa painostettua muut turvaneuvoston jäsenet taakseen tai ainakin hyväksymään hiljaa sotatoimet jo aivan lähitulevaisuudessa. Riippuu myös Irakin käyttäytymisestä, onko kyse tuolloin pelkästä suurvaltapolitiikasta vai myös "yksimielisen" turvaneuvoston joidenkin jäsenten alistumisesta puolustamaan YK:n ja sen normien arvovallan rippeitä.
Oikeus ei näytä olevan kaikille sama. Isot maat haluavat erivapauksia asemaansa liittyvien erityisten velvoitteiden vastapainoksi.
Äskettäin perustettiin Jugoslavian ja Ruandan tribunaalien oheen myös yleinen kansainvälinen rikostuomioistuin, jonka perussäännön on jo ratifioinut noin 90 maata. Ranska vaati jo tuomioistuinta perustettaessa sotilailleen määräaikaisen immuniteetin sotarikossyytteitä vastaan.
Viime vaiheessa Yhdysvallat hankki kansalaisilleen lykkäyksen tuomioistuimeen joutumisesta. Turvaneuvosto salli vuoden siirtymäajan, joka ei ilmeisesti jää viimeiseksi. Yhdysvallat on myös saanut joiltakin kumppaneiltaan lupauksia, että nämä eivät toimita amerikkalaisia Haagiin.