Ukrainan poliittisen kriisin laukaisua vaikeuttaa osapuolten toisiaan kohtaan tuntema äärimmäisen syvä epäluottamus. Maan tilanne alkaa jo kiristää Venäjän ja lännen välejä.
Pienten liikahdusten jälkeen Ukrainan poliittinen kriisi jumittui jälleen tiistaina liikkumattomilta näyttäviin asemiin, kun sopu jäi saavuttamatta kahdesta tärkeimmästä kiistakysymyksestä. Nykyinen presidentti Leonid Kutshma ei taipunut presidenttiehdokas Viktor Jushtshenkon johtaman opposition vaatimukseen hallituksen erottamisesta, eikä oppositio puolestaan hyväksy Kutshman peräämää presidentin valtaoikeuksien kavennusta.
Tämänhetkisen syvän kriisin ratkaisua vaikeuttaa se, että kysymys on paljon muustakin kuin seuraavan presidentin nimestä. Jushtshenkon vastustajat Ukrainassa ja sen ulkopuolella pelkäävät, että oppositiojohtajan nousu presidentiksi kääntäisi maan suunnan pois läheisestä Venäjä-yhteydestä kohti länttä, EU:ta ja pahimmassa tapauksessa Natoa. Neuvostoliiton pääperillisen Venäjän näkökulmasta tällainen muutos olisi mahdotonta hyväksyä.
Poliittisen solmun avaamisen tekee vielä mutkikkaammaksi se, että sen pääselvittelijöihin kuuluva presidentti Kutshma on tilanteessa liikkeellä myös omassa asiassaan. Vakavista poliittisista väärinkäytöksistä syytetty presidentti näyttää haluavan ratkaisun, joka tavalla tai toisella takaa hänen oman turvallisuutensa vallanvaihdoksen jälkeen. Hän on myös antanut niin selvästi tukensa toiselle presidenttiehdokkaalle, pääministeri Viktor Janukovitshille, että oppositio ei ymmärrettävästi pidä häntä uskottavana kriisin ratkaisija.
Ukrainan poliittinen kriisi näyttää viime päivien lausuntojen perusteella vaikuttavan yhä selvemmin myös kansainväliseen politiikkaan ja kiristävän Venäjän ja lännen välejä. Venäjän presidentti Vladimir Putin syytti länttä jälleen maanantaina yrityksistä vaikuttaa Ukrainan tilanteeseen ja uuden kahtiajaon luomisesta Eurooppaan. Venäjän hän sen sijaan katsoi toimineen kaikissa entisen Neuvostoliiton alueen kiistoissa täysin korrektisti. Tiistaina sekä Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell että EU:n edustaja kiistivät Putinin syytökset perusteettomina.
Venäjän kannalta Ukrainan kriisissä on kyse niin suurista asioista, että ne voivat horjuttaa jopa Putinin asemaa. Venäläisestä näkökulmasta Ukraina on veljesmaa ja ukrainalaiset veljeskansaa. Tällaisen naapurin luisuminen ulos Moskovan vaikutuspiiristä repisi auki Venäjällä ne vanhat haavat, jotka syntyivät Neuvostoliiton imperiumin romahtamisesta ja supervallan aseman menettämisestä. Syytökset kääntyisivät väistämättä myös presidenttiin.
Venäjä näyttää pelkäävän eräänlaista domino-kehitystä. Ukrainaa ennen valta vaihtui Venäjälle epämieluisampiin käsiin jo Georgiassa, ja Ukrainan jälkeen voisi vuorossa olla Valko-Venäjä. Pahimmassa tulevaisuudennäkymässä Venäjää ympäröisi sille vihamielisten maiden joukko.
Ukrainan koko poliittista elämää jäytävät syvät epäluulot. Osapuolet eivät uskalla lähteä kompromissien tielle, koska pelkäävät sitä kautta menettävänsä koko pelin. On kuitenkin vaikea nähdä, että maan kriisi saataisiin laukaistua, ellei kumpikin osapuoli anna periksi vaatimuksissaan. Tärkeintä olisi nyt käydä ensin uusintavaalit ja ratkaista muut valtapoliittiset ongelmat sitten laillisen vaalituloksen pohjalta.
Yhden myönteisen näkökohdan Ukrainan tilanteesta voi löytää. Maassa on toistaiseksi vältytty väkivallalta. Ihmiset eivät ole jakautuneet kahteen niin jyrkkään leiriin kuin mitä presidentinvaalien hylätyn kakkoskierroksen tuloksista voisi päätellä.