Pääkirjoitus

Kova juttu VR:lle

Tämä on kova juttu, ihasteli liikenneministeri Kimmo Sasi ehdotusta erityisen liikenneviraston perustamisesta.

Tämä on kova juttu, ihasteli liikenneministeri Kimmo Sasi ehdotusta erityisen liikenneviraston perustamisesta. Ministerin kiittelemän selvityksen ovat tehneet ylijohtaja Samuli Haapasalo ja yli-insinööri Tiina Korte Sasin toimeksiannosta. Tiehallinto, Ratahallintokeskus, Merenkulkulaitos, Ajoneuvohallintokeskus sekä lääninhallitusten liikenneosastot niputettaisiin uuteen virastoon.

Koska liikennevirasto ei voisi valvoa itseään, liikenneturvallisuudelle perustettaisiin oma yksikkö. Liikenneturvallisuustoimistosta tulisi riippumaton valvoja.

Ehdotukseen liittyy 1,1 miljardin euron irrotus tärkeimpien teiden, ratojen ja muiden väylien rakentamiseen. 500 miljoonaa euroa saataisiin alentamalla VR-konsernin omavaraisuusastetta ja 600 miljoonaa euroa myymällä VR-radan sekä tieliikelaitoksen osakkeita. Näin löytyisivät rahat huomattavalle osalle lähivuosien väylähankkeita. Samalla väylien rakentaminen ja huolto vapautettaisiin kilpailulle täysin.

Muille osapuolille yhdistäminen ja hankkeeseen liittyvä rahoitus voi sopiakin, mutta VR:lle se olisi todella kova ja karu juttu. VR-konsernin pääjohtaja Henri Kuitunen varoitteli jopa laitoksen selvitystilaan päätymisellä, jos valtio imee siitä seuraavien viiden vuoden aikana 100 miljoonaa euroa vuodessa ylimääräisinä osinkoina. Hänen mukaansa jo VR:n edessä olevat investoinnit vaativat kaiken irrotettavaksi kaavaillun rahan pitämistä konsernissa.

Pahinta tietysti olisi, jos VR-radan irrottaminen konsernista heikentäisi Kuitusen ennakoimalla tavalla liikenteen turvallisuutta ja aikataulussa pysymistä. Kehityksen pitäisi kulkea juuri päinvastaiseen suuntaan. Ulkomailta on todella saatu vastaavista järjestelyistä Kuitusen varoittamia kokemuksia. Niihin pitää suhtautua vakavasti.

Ratatöiden sovittaminen aikatauluihin ja turvallisuusjärjestelyihin onnistuu parhaiten, kun kaikki osaset sovitetaan toisiinsa samassa yhtiössä. On harkittava tarkkaan, onnistuisiko yhtä saumaton yhteistyö, mikäli liikennöijä ja ratojen ylläpitäjä tekisivät päätöksiä eri katon alla.

Liikennejärjestelmien tarkastelu kokonaisuutena on tietysti puutteellista, ellei liikenneministeriö kykene siihen. On silti aiheellista kysyä, perustettaisiinko tässä keskusvirasto toisen keskusviraston toimialalle. Yli 2 300 työntekijän liikennevirasto voisi pahimmillaan joutua eri osastojen väliseksi kiistelykentäksi.

Ministeri Sasi ehtii vielä johtaa hankkeesta tehtävää yhteenvetoa, mutta esitykset asiasta tekee seuraava hallitus, jos tekee. Ehkä olisi hyvä, ettei tekisi.

paakirjoitus@kaleva.fi