Raakapuun kuljetuksella elävät yrittäjät kamppailevat paikastaan pinolla kannattavuuden rajoilla. Puutavarayhtiöt ovat pitäneet hintaneuvotteluissa puolensa niin hyvin, että pelkästään Oulun läänissä toimintansa lopetti viime vuonna 10 yrittäjää.
Kestiläläisen autoilijan Osmo Helanderin hallilla on hiljaista. Kuudesta autosta on jäljellä enää kolme, ja nekin ovat jo hyvän aikaa seisseet samoilla sijoillaan.
"Kaksi myin Dubaihin, yhden Venäjälle. Näillä jäljellä olevilla on ajettu niin paljon, että vaikea on kaupaksi saada", yrityssaneerauspäätöstä odottava nelikymppinen mies kertoo. Nyt yrityksen kasvattaminen kaduttaa, mutta siinäkin oltiin pakkoraossa: katteiden koko ajan pienentyessä oli määrää lisättävä.
"Kulut ja tulot eivät kerta kaikkiaan kohtaa. Taksojen pitäisi olla vähintään 20 prosenttia suuremmat, jotta tässä pärjäisi. Nyt tilanne on se, että 10 tunnin keikasta saattaa palkka- ja polttoainekulujen jälkeen jäädä muiden menojen hoitamiseen vain 120 euroa. Ei se riitä millään, kun täysin varustellun auton hinta on sentään 250 000 euroa", Helander kertoo.
Yrittäjät tekevät sopimukset puutavarayhtiöiden kanssa yleensä kerran vuodessa, tonnitaksalla. Helander laskee, että korotusta sopimushintoihin on tullut reilussa kymmenessä vuodessa kuutisen prosenttia. Samaan aikaan palkat ovat nousseet kolmanneksen ja polttoaine- ja huoltokulutkin melkein saman verran. Moni yrittäjä kipuileekin tappiollisen tilinpäätöksen kanssa.
"Samalla yrittäjille on sälytetty ilman lisäkorvausta lisää tehtäviä, esimerkiksi varastokirjanpito ja tietojärjestelmien ylläpito autoissa. Kyllä meille työ kelpaa, mutta pitäisi siitä jotain maksaa", Helander tähdentää.
Sertifikaatit
sitovat
Helanderin mielestä kaikkia hyödyttävä uudistus olisi tavaraliikenteen arvonlisäveron lasku 22 prosentista samalle tasolle eli kahdeksaan prosenttiin henkilöliikenteen kanssa.
Edes yksin ajava yrittäjä ei voi repiä lisää kannattavuutta pitkillä ajorupeamilla, sillä eteen tulevat ajoajan rajoitukset. Ja vaikka ajopiirtureiden kiekkoja vaihdellenkin yrittäisi temppuilla, lopulta uupuminen asettaa rajat yrittämiselle.
"Puutavarayhtiöiden sertifikaatitkin ovat hienon kuuluisia sääntöjä, mutta ne sitovat pahasti autoilijoita. Tuskin kukaan yrittäjä pystyy nykyisillä taksoilla täysin pitämään kiinni sertifikaattien edellyttämistä työsopimuksista ja -ajoista. Siinä sitten helposti pinna kiristyy niin yrittäjällä kuin palkollisillakin", Helander huomauttaa.
Lailliset keinot
käytetty
Pitkän linjan yrittäjä on viime aikoina totutellut palkollisen rooliin linja-auton ratissa. Tulevaisuus on vielä auki, mutta työ on ollut hyvää terapiaa.
"Renkinä ajellessa ei tarvitse ainakaan miettiä homman kannattavuutta. Tietää tarkasti, mitä työstä jää käteen", mies naurahtaa.
Metsäalan kuljetusyrittäjien aluepäällikkö Mika Sivonen arvelee, että tukkirekkayrittäjiä poistuu tänä vuonna rivistä viime vuoden tahtiin.
"Jotkut vielä pärjäävät, mutta huonosti menee yhä useammalla. Kymmenen vuoden aikana on etsitty kaikki säästökohteet, eikä tehokkuuttakaan voi laillisin keinoin enää saada lisää. Yhä useammin ajetaan varmasti ylikuormilla ja liian pitkiä päiviä."
Sivosen mukaan puutavara-autojen määrä vähenee hiljalleen, ja lopulta kysyntää kuljetuksista on enemmän kuin tarjontaa. Silloin hinnat nousevat, mutta ennen parempia aikoja ehtivät rahat loppua vielä monelta yrittäjältä.
"Ennen työtä oli tarjolla kymmeniltä asiakkailta. Nyt ajetaan pääosin UPM:lle, Storalle, Metsäliitolle ja Metsähallitukselle. Niiden tarjoamissa taksoissa ei juuri eroja ole", Sivonen tietää.
