Kuristaminen ja kurkusta ilmaan nostaminen. Nyrkillä päähän lyöminen. Selkään potkaiseminen.
Koulupoliisi Merja Rasinkangas Oulun poliisilaitokselta on erityisen huolissaan näiden fyysisen väkivallan merkkien esiintymisestä kouluissa.
– Kun puhutaan päähän kohdistuvasta iskusta tai kuristamisesta, ei se ole enää edes lievää pahoinpitelyä, vaan pahoinpitelyä.
Oppilaiden välisiä tappeluita ja pahoinpitelyjä on ollut kouluissa ennenkin. Oulussa ne ovat jostakin syystä juuri tänä syksynä voimakkaasti lisääntyneet.
– Aggressiivista käyttäytymistä ja fyysistä väkivaltaa on meillä aikaisempaa enemmän, ja se työllistää meitä nyt todella paljon.
OAJ: Huolettavin viesti tulee Oulusta
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n työelämäasiamies Riina Länsikallio sanoo, että näin suoraa viestiä kouluväkivallan voimakkaasta lisääntymisestä tänä syksynä ei ole tullut muualta kuin Oulusta.
–- Tähän asiaanhan on opetusalalla herätty kunnolla vasta muutama vuosi sitten. Koko viime talven ja sitä edeltävänäkin talvena näitä tilanteita on tullut meidän tietoomme varhaiskasvatuksesta alkaen. Lasten pahoinvointi ja käytöshäiriöt näkyvät sekä henkilökuntaan kohdentuvana, mutta myös oppilaiden välisenä aggressiivisena käytöksenä, Länsikallio sanoo.Kiusaamista ja erilaista oppilaiden keskinäistä nahinointia esiintyy kouluissa jatkuvasti. Merja Rasinkankaan mukaan tappeluun johtava tilanne voi alkaa välituntileikistä tai liikuntatunnin pelitilanteesta.
– Lapsilla tuntuu olevan nyt aika matala ärsytyskynnys. Kun joku ärsyttää, niin hyvin herkästi tirpastaan päin näköä.
Rasinkangas sanoo miettineensä, mistä tämä johtuu.
– Ainakin unentarvetta kouluikäisillä olisi enemmänkin, mutta lapset nukkuvat yllättävän vähän.
Käyttäytymismallit ovat kotien asia
Kouluväkivalta ei ole OAJ:n tänä vuonna tekemän kiusaamiskyselyn mukaan vain isojen koulujen tai suurten kaupunkien ongelma. Riina Länsikallion mukaan kyseessä on kaikkien yhteinen asia ja ongelma.
Hän pitää hyvänä, että koulupuoli on viimeinkin tunnustanut kouluissa olevan kiusaamista ja väkivaltaa.
– Se kulttuuri, että näitä tapauksia tuodaan esille ja niistä uskalletaan puhua, on vielä nuorta. Tärkeää on, että näin on jatkossakin, koska nämä tapaukset pitää oikeasti tuoda esille ja niihin pitää heti puuttua.
Lasten käyttäytymismallit ovat Länsikallion mukaan myös kotien ja vapaa-ajan asia. Vapaa-ajalla merkitykselliset, ei-soveliasta käytöstä ruokkivat harrastukset ja alakulttuurit voivat vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen koulussa.
– Koulu ei pysty tekemään kovinkaan paljon, jos vapaa-ajan ja kodin käsitys on toisenlainen esimerkiksi siitä, miten käyttäydytään, miten kohdellaan muita ihmisiä ja miten omia tunteitaan täytyy hillitä.