STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää ehdottaa oppivelvollisuusikärajan laskemista kuuteen vuoteen. Yhtenä perusteena on työurien pidentäminen. Ajatukseen on syytä suhtautua kriittisesti. Työura pitenee luontevimmin loppupäästään.
Hyvinvointivaltion säilyttäminen ikääntymisen paineissa pakottaa hakemaan kaikin keinoin ratkaisuja työurien pidentämiseksi. Uusimman ehdotuksen heitti ilmoille maanantaina toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää. Hän sanoi Kalevan haastattelussa, että oppivelvollisuusikärajan voisi laskea kuuteen vuoteen.
"Tämän hetken yhteiskunnassa ei ole mitään syytä, miksi näin ei voitaisi tehdä, koska lapset ovat jo muutenkin esikoulussa", Mäenpää perusteli. Lisäksi Mäenpää jouduttaisi korkeakouluopintoja aloittamalla ne neljä vuotta nykyistä aiemmin. Pääsykokeita hän järjestäisi kaksi kertaa vuodessa yhden kokeen sijaan.
Kaikki ehdotukset työurien pidentämiseksi ovat paikallaan. Vanhoja rakenteita on uskallettava rikkoa ja uusia ideoita tuotava keskusteltaviksi. Muuten edessä on julkisen talouden umpikuja jo kymmenessä vuodessa.
On kuitenkin punnittava hyvin tarkkaan keinot. Mikä oikeasti olisi se hyöty, joka saadaan oppivelvollisuusiän alentamisesta? Yksi vuosi työuraa ei ole ihmisen koko elämän kannalta ratkaiseva, lapsuuden kannalta voi olla. Lapsuus
ei lyhene hallinnollisilla päätöksillä, eikä työelämän vaatimustenkaan kannalta ole välttämättä eduksi, että peruskoulu päättyy murrosiän ollessa pahimmillaan.
Kaiken lisäksi kouluiällä on inhimillinen ja moraalinenkin puolensa. Pohdiskella pitää, kuinka pitkälle yhteiskunnassa voidaan mennä taloudellisen hyvinvoinnin säilyttämiseksi. Kysehän on siitä, että kun hyvinvointivaltion maksajien joukko pelottavasti harventuu, heitä pitäisi saada työkelpoisiksi mahdollisimman nuorena.
Sellaistakaan mahdollisuutta ei voi sulkea pois, että edessä on elintason lasku ja nykyisenlaisen hyvinvointivaltion osittainen purkaminen. Sen ylläpitäminen voi kerta kaikkiaan osoittautua suomalaisille ylivoimaiseksi. Määrättömästi kansalaisia ei voi verottaakaan saatikka pakottaa jaksamaan töissä.
Oppivelvollisuusiän alentamisen sijaan suomalaisen koulujärjestelmän perusteellinen läpikäynti on paikallaan. Valinnaisaineiden määrää on lisättävä, uusia kieliä on rohkeasti otettava valikoimaan sekä luonnontieteiden ja aivan erityisesti matematiikan opetusta kehitettävä. Paljon parjatut tasokurssit pitäisi nekin tuoda takaisin, jolloin oppilaiden henkilökohtaiset ominaisuudet ja taipumukset voitaisiin huomioida.
Kilpailukyvyn parantaminen ei ole ainoastaan tuotannollis-taloudellista parantamista. Tiedollisten ja taidollisten valmiuksien on kehityttävä mukana. Vaikka esimerkiksi Brasilia ja Kiina ovat nousseet talouden supervalloiksi, tämä tosiasia näkyy kehnosti kouluopetuksessa. Kielivalikoimiin pitäisi kiivaasti tuoda kiina ja portugali. Laaja yleissivistys helpottaa työuran pidentämistä.
Toiseksi keskimääräisen eliniänodotteen nousun vuoksi on aivan selvää, että eläkkeelle siirrytään tulevina vuosikymmeninä useita vuosia myöhemmin kuin nyt. Aivan turha on kuvitella muuta. Mikäli työuria on pidennettävä, se tapahtuu luontevimmin loppupäästä.
Koulun aloittaminen seitsenvuotiaana riittää kyllä. Kunhan vain koululaitos pysyy iskukykyisenä. Siitä pitäisi huolehtia aivan ensimmäiseksi, sitten vasta palata oppivelvollisuusikään.