Arkkitehti Ville Hara sai uuden sulan hattuunsa vastaanottaessaan Arkkitehtipäivillä Wuorio-palkinnon nuorelle arkkitehdille. Hara on suunnitellut Helsingin Korkeasaaren eläintarhan näkötornin, joka rakennettiin suurelta osin opiskelijavoimin viime kesänä.
Torni on esitelty maailmalla lukuisissa arkkitehtuurilehdissä.
Samana päivänä kun Hara sai tiedon Wuorio-palkinnosta, oli tullut soitto Lontoosta: Kupla on yksi maailmanlaajuisen, nuorille arkkitehdeille suunnatun ar+d-kilpailun voittajista. Ja palautetta saa aina paikalla käydessään: "Lasten kommentit ovat suorastaan hellyttäviä, sieltä kuulee kaikkea jättirotan häkistä alkaen."
Voittajan valitsi arkkitehti Seppo Huttu-Hiltunen yhdeksän suomalaisen arkkitehtidiplomityön joukosta. "Siinä on samanaikaisesti jotain ikiaikaista ja uutta, perinnettä ja innovatiota yhdessä."
Puurakentaminen opiskelijoiden suosiossa
Työ aloitettiin Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston Puustudion yhteisenä projektina. Samaisen Puustudion tuotantoa oli myös taannoinen Töölönlahden kesäkahvila Hiili, Niko Sirolan suunnittelema. Suositulle kurssille valitaan opiskelijat suunnittelukilpailun perusteella, ja voittajatyö toteutetaan yhdessä.
Haran voittajaehdotus, puoliksi täytettyä kuumailmapalloa muistuttava, puuristikkorakenteinen Kupla sopi hyvin harjoitustyöksi. "Tutkittavaa oli paljon, ehkä liikaakin", sanoo Hara, joka viimeisteli kurssilta pahoin kesken jääneet suunnitelmat diplomityönään. Otaniemen toisinaan tiukkapipoiset professorit palkitsivat tornin parhaalla arvosanalla. Vaikka työssä eivät kaikki perinteisen diplomityön tunnusmerkit täytykään, pidettiin omaperäisen muodon ja teknisen osaamisen yhdistelmää kiitettävänä.
"Kupla ei ollut helppo rakentaa, eikä taloudellinen missään mielessä", Hara sanoo. Jos päätarkoitus olisi nostaa tusina katsojaa kymmenen metrin korkeuteen, on siihen helpompiakin keinoja. Työ on pikemminkin arkkitehtuurin keinoin tehtyä kokeellista tutkimusta puumateriaalin käytöstä ja ominaisuuksista.
"Muoto on hyvin luonnollinen, se esiintyy luonnossa kaikkialla vesipisarasta taivaankappaleisiin. Vaikka orgaanisella muodolla on vahvat perinteet, suomalaisessa nykyarkkitehtuurissa kaikki muodot ovat kiellettyjä paitsi suorakaide, jota ei tarvitse erikseen perustella", Hara sanoo.
Rakennusvalvonta edellytti julkiselta rakennukselta tarkat turvallisuusselvitykset. Rakenteille tehtiin vetokokeita, ja lujuutta testattiin myös pienoismallein. Rakenne on itsessään luja kuin munankuori, se ei pienistä aukoistakaan ole moksiskaan.
Työtä, hikeä ja tuhat ruuvipuristinta
Geometrian hallinta vaati suunnittelijoilta sekä muovailumassan että tietokoneen käyttöä. Kaaren koekappaleen teko vaati tuhat ruuvipuristinta. Eikä rakentaminenkaan ollut helpoimmasta päästä. Seitsemää erilaista 60x60 -millistä liimapuusoirotyyppiä taivutettiin höyryttämällä lopulliseen muotoonsa. Moni kävi pudistelemassa päätään opiskelijoiden työmaan ympärillä.
Muutama soiro jäi irvistämään, eivätkä kaikki työmaalla tehtäväksi suunnitellut taivutukset onnistuneet. Yksityiskohdat eivät Haraa tunnu häiritsevän, palaute on ollut kannustavaa.
Mediajulkisuus ei ole arkea muuttanut. "Polkupyörä menee rikki ihan samalla tavalla." Työpaikallaan Hara sanoo kuitenkin saavansa "kaikki kummalliset hommat". Pahkan mallista neuvottelutilaa on kuitenkin mukavampi tehdä kuin luetteloida suuren toimistotalon ikkunoita.
"Tulevaisuudessa mielelläni tekisin inhimillisen kokoisia, elämyksellisiä töitä, ei välttämättä mitään suurimuotoista. Ei kansainvälisiin lehtiin, vaan ihmisille."
Hara toivoo, että nuoret arkkitehdit saisivat tilaisuuksia näyttää osaamistaan. Haran kotikaupunki Helsinki rakentaa ranta-alueille uusia kaupunginosia. "Niistä ei pitäisi tehdä peruslähiöitä, vaan antaa mahdollisuus toteuttaa uusia, raikkaita ideoita."