Lukutaitopaketti Jamaikalle tai sairaanhoitajakoulutus kiinalaisille ovat esimerkkejä onnistuneesta koulutusviennistä. Vastaavia kauppoja on lupa odottaa lisää, sillä niitä vauhdittanee lähivuosina erityinen yksikkö vientiä edistävän Finpron yhteydessä.
Koulutusvientiin keskittyvän yksikön perustamista ehdottaa opetusministeriön työryhmä. Sen mielestä toimeen pitäisi tarttua jo kevään aikana.
Valtiosihteeri Heljä Misukka opetusministeriöstä kertoo, että koulutuksen tarjoajissa on tällä hetkellä aika paljon yrityksiä, jotka eivät tunne mahdollisuuksia saada tukea tuotteistamiseen ja viennin edistämiseen. Uusi yksikkö neuvoisi yrityksiä, edistäisi niiden yhteistyötä ja loisi verkostoja. Viennin vauhdittaminen alkaisi tekemällä markkinaselvityksiä ja markkinointimateriaalia.
Koulutusviennin kompastuskivi on tähän asti ollut valmiiden tuotteiden puute. Esimerkiksi maineikasta suomalaista peruskoulua ei voida viedä Avaimet käteen -periaatteella, koska ei ole yhtään yritystä, joka hallitsisi koko paketin rakennusalan ja opetusteknologian osaajista opettajankoulutukseen.
Misukka kehuu etenkin ministeriöiden ja ministereiden aktiivisuutta koulutuksen kauppiaina maailmalla kulkiessaan. Se helpottaa vientityötä, koska muissakin maissa asiakkaat löytyvät usein julkiselta sektorilta. "Kun pääministeri menee Intiaan tai ulkomaankauppaministeri jonnekin muuhun maahan, niin suomalainen koulutusvienti on aina agendalla".
Korkeakouluille riskirahaa
Korkeakoulujen koulutusviennin edistämiseen työryhmä ehdottaa erityistä riskirahaa, jolla voitaisiin kehittää tilauskoulutusta ja tuotteistamista. Vuosina 2010--2014 tarvittaisiin arviolta viisi miljoonaa euroa.
"Suomalaisten korkeakoulujen tehtävä on kouluttaa suomalaisia nuoria, eikä laittaa rahaa riskibisnekseen. Olisi hyvä, että niillä olisi tämmöinen erillinen riskiraha, ainakin nyt väliaikaisesti, valtiosihteeri Misukka jatkaa.
Työryhmä myös katsoo, että korkeakoulujen lukukausimaksut lisäisivät koulutusviennin mahdollisuuksia. Se ehdottaa, että maksukysymys otetaan osaksi seuraavan hallitusohjelman valmistelua.
"Esimerkiksi jossain tietyissä maisteriohjelmissa, jotka ovat kansainvälisesti erittäin kilpailukykyisiä, voisi olla tämmöinen poikkeus, että saisi periä lukukausimaksua", Misukka kuvailee.