Suomen hallituksen kaavailemat musiikin vientiä edistävät avustukset ovat muusikko ja tuottaja Riku Mattila mielestä kaksipiippuinen asia. Mattilan mukaan tärkeintä olisi tukea ensisijaisesti koulutusta. Vientiä voisi rahoittaa vasta sen jälkeen.
"Ajatuksena tukeminen on ihan hyvä. Eniten popvientiin on kuitenkin mielestäni vaikuttanut Suomessa jo parikymmentä vuotta tehty pop--jazz-koulutus. Tämä näkyy jo nyt, esimerkiksi Himissä ja Rasmuksessa", Mattila sanoo.
Toki tähteyteen tarvitaan muutakin kuin kuuliaisuutta musiikintunnilla. Yleensä lopulta menestyneimmät muusikot ovat niitä joiden koulutus keskeytyy ensimmäisenä, syystä tai toisesta.
"Myös nuorten äänittäjien ja tuottajien ammattitaito on noussut kansainvälisesti kilpailukykyiseksi."
Slaavilaisuus vaikuttaa taustalla
Mitään puhtaasti kaupallisuuteen perustuvaa pehmopop-aaltoa avustus Mattilan mielestä tuskin aiheuttaisi.
"Siihen, minkälaista musiikkia Suomessa tehdään, on monta syytä. Tärkein on vieläkin tämä kansallinen slaavilaisperäinen perusmusiikkimaku, joka vaikuttaa siihen millaista musiikkia täältä kumpuaa", Mattila arvelee.
Hän uskoo, että mollivoittoinen maku vaikuttaa vielä tulevaisuudessakin enemmän kuin rahallinen tuki.
Mattila kirjoitteli koulupoikana Oulussa asuessaan Kalevaan "näsäviisaita, mutta ihan ok levyarvosteluja".
Tämän päivän levyarvostelijoita Mattilalla käy melkein sääliksi: materiaalia on valtavasti ja uutta musiikkia pukkaa tuutin täydeltä.
Sydämellä, ei lompakolla
Mattilaa harmittaa, että nykyisin uuden levyn tullessa markkinoille pääkiinnostus kohdistuu itse musiikin sijaan myyntilukuihin.
"Nykyään raha määrää kaikkea. Tärkeintä kuitenkin olisi, että ihmiset jotka tekevät musiikkia tajuaisivat, miksi tekevät sitä", Mattila muistuttaa.
Aikoinaan Mattila toimi suuren levy-yhtiön, Polygramin eli nykyisen Universalin, tuotantopäällikkönä.
"Huomasin, että bisnes alkaa muistuttaa yhä enemmän mainostoimistoa. Artistin paketoiminen myyväksi on tärkeintä. Se ei ole minun tapani tehdä asioita. Musiikkia pitää tehdä sydämellä eikä taskulaskimella", Mattila pohtii.
Nuorten ja kauniiden ihmisten musiikin keskeltä Mattilaa huvittaisi joskus myös kuulla jonkun vähän vanhemman ja rumemman ihmisen tekemää musiikkia. Kun Mattila lähti Oulusta 1980-luvun alussa, jäi taakse kitaristin paikka ensimmäisessä varteenotettavassa bändissä, oululaisessa Ramblersissa.
Oululainen suorasukaisuus
Tällä hetkellä Mattila toteuttaa musiikillisia oikkujaan pääasiassa Ismo Alangon Säätiö-bändissä ja Kauko Röyhkän kanssa. Mattila pohtii, onko Oulusta jäänyt jokin maneeri, joka heijastuu hänen musiikin tekemisessään.
"Tämän päivän Oulua en kovin hyvin tunne, mutta se Oulu jossa kasvoin 60--70-luvulla on ehkä jättänyt jälkeensä jonkinlaisen mentaliteetin. Se näkyy tietynlaisena suorasukaisuutena ja kriittisenä katsomisena. Näen hevonpaskan läpi aika hyvin. Onko se nyt sitten musiikillinen juttu, en tiedä."