Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus on tekemässä suuren virheen vähentäessään ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja sellaisilla alueilla kuten Pohjois-Pohjanmaalla, joissa koulutusikäisen nuorison määrä on suuri ja jopa kasvussa koko ajan.
Tämä johtaa siihen, että lukioon hakeutuu sellaisia ammatillisen koulutuksen ulkopuolelle jääviä nuoria, joilla ei ole pienintäkään kiinnostusta lukio-opiskeluun. Kun ammatilliseen koulutukseen ei päästä eikä muutakaan keksitä, mennään lukioon. Tämä ei ole opiskelumotivaatiota herättävä lähtökohta.
Päinvastoin. Oulun lukioissa tällaisia oppilaita arvioidaan olevan kymmenkunta prosenttia.
Väärä opiskelupaikka on omiaan vähentämään kiinnostusta koulunkäyntiä kohtaan. Niinpä monen oppilaan opinnot takkuavat ja venyvät. Lukion keskeyttäneiden määräkin on noussut viime vuosina.
Suomen talouden tulevaisuuden kannalta ydinkysymyksenä pidetään väestön korkean koulutustason turvaamista. Viimeksi tähän kiinnittivät huomiota työmarkkinoiden keskusjärjestöt, työntekijöitä edustava SAK ja toimihenkilöiden STTK tiistaina julkistamassaan yhteisessä kasvupoliittisessa ohjelmassa.
Koulutuksen ja osaamisen merkitykseen on viitattu viime vuosina poikkeuksetta jokaisessa selvityksessä, joissa on luodattu Suomen tulevaisuuden haasteita.
Koulutuksen merkityksen korostaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien olisi käytävä lukio ja hakeuduttava sen jälkeen ammattikorkeakouluun tai yliopistoon. Tarvitaan myös ammatillista osaamista, joka on saavutettavissa muita teitä.
Tulevaisuuden pulmia pohdittaessa on usein noussut esille se, että ammatillisen perusosaamisen taso uhkaa rapistua. Se heikkeneekin, jos hallituksen ammatilliseen koulutukseen suunnittelemat leikkaukset toteutuvat.
Leikkaukset ovat myös syvässä ristiriidassa hallituksen yhdeksi tärkeimmäksi hankkeeksi nostaman nuorisotakuun toteuttamisen kanssa. Sen mukaanhan tämän vuoden alusta lukien jokaiselle alle 25-vuotiaalle sekä alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tulee turvata koulutus- tai työpaikka.
Suomessa on jo pitkään vallinnut koulutuksen ja työelämän tarpeiden välinen epäsuhta. Yritysmaailma valittaa, ettei se saa oppilaitoksista osaavaa työvoimaa samaan aikaan kun nuoria koulutetaan aloille, joilla työvoimasta ei ole kysyntää. Tähän epäsuhtaan pitää kyetä puuttumaan, muuten pohja koulutukselta putoaa.
Nuoria on tulevaisuudessa entistä vaikeampaa motivoida opiskelemaan, jos opiskelu ei avaa tietä työelämään.
Tämän päivän nuoret joutuvat tekemään uravalintansa kannalta suuria päätöksiä varhaisessa vaiheessa, jo peruskoulun viimeisellä luokalla. Harva osaa tuolloin ajatella, mitä oikeasti haluaa tehdä isona.
Tärkeintä on, ettei nuori joudu valitsemaan jotain sellaista, minkä jo valintaa tehdessään tietää olevan väärä ratkaisu.