Lukijalta
Mielipide

Koulutuksen kriisipuhelin soi – ovatko rakenteet, opettajien ajattelu tai pedagoginen johtaminen takamatkalla suhteessa tehtyihin muutoksiin?

Julkisen keskustelun pohjalta voidaan ajatella koulun olevan murroksessa. Opettajat eivät viihdy työssään, koulumaailma koetaan rikkonaiseksi, opetussuunnitelma epäkelvoksi ja moni lapsi voi huonosti. Onko niin?

Julkisen keskustelun pohjalta voidaan ajatella koulun olevan murroksessa. Keskustelua leimaa negatiivissävytteinen huutelu niin opettajien, emeritusten, vanhempien kuin toimittajienkin suulla. Opettajat eivät viihdy työssään, koulumaailma koetaan rikkonaiseksi, opetussuunnitelma epäkelvoksi ja moni lapsi voi huonosti. Onko niin?

Opetuksen uudistaminen ja vahva inkluusio haastavat kouluja miettimään toimintatapojaan ja ratkomaan uudenlaisia haasteita. Opettajan käsitykset hyvästä opetuksesta, hyvästä opettajasta ja hyvästä oppimisesta joutuvat punnitukseen, kun koulun totuttuja toimintamalleja lähdetään muuttamaan.

Keskustelua seuratessa tulee olo, että nämä pohdinnat ovat osin jääneet tekemättä, kun uutta on tehty isoin harppauksin. Ovatko rakenteet, opettajien ajattelu tai pedagoginen johtaminen takamatkalla suhteessa tehtyihin muutoksiin?

Oppilaitosjohdon toimenkuva on tasapainoilua tehtävän hallinnollisen puolen, henkilöstöjohtamisen sekä koulun pedagogisen johtamisen välillä. Henkilöstön näkökulmasta kaksi jälkimmäistä ovat ensisijaisen tärkeitä, mutta kärsivät helposti hallinnollisten tehtävien vaatimusten kasvaessa.

Koulun kehittämisen näkökulmasta rehtori on avainasemassa. Kehittäminen ilman päämäärää, selkeää yhteisesti sovittua ja ymmärrettyä tavoitetta ei tuota toivottuja tuloksia. Se tuottaa jotakin, ehkä hyvääkin, mutta ilman mahdollisuutta tulosten arviointiin ja johtamisen kehittämiseen.

"Koulun kehittämisen näkökulmasta rehtori on avainasemassa. Kehittäminen ilman päämäärää, selkeää yhteisesti sovittua ja ymmärrettyä tavoitetta ei tuota toivottuja tuloksia."

Lapsi on utelias ja tutkii ympäristöään leikin ja ihmettelyn kautta. Hän on vuorovaikutuksessa ympäristönsä osa-alueiden, kuten esineiden, ihmisten, kulttuuristen erityispiirteiden ja ilmiöiden kanssa.

Koulun tehtävä on huomioida kyseiset tarpeet opetussuunnitelman oppimiskäsityksen puitteissa ja vastata sekä tiedollisten, taidollisten että laaja-alaisten tavoitteiden mukaisen opetuksen järjestämisestä. Oppilaitokset laativatkin moninaisia projekteja, ilmiöoppimisen kokonaisuuksia ja tutkivan oppimisen jaksoja, joilla voidaan luoda jotain suurempaa, kuin mihin yksin pystyisi.

Yllämainitun toimivuus edellyttää aikuiselta paradigmaattista muutosta suhteessa vallankäyttöön, tietoon ja todellisuuteen. Tarkasti määritellyn tuloksen tavoittelu suuntaa voimakkaasti lasten toimintaa. Kun produkti on perimmäinen tavoite, jää prosessi liian vähälle huomiolle. Tällöin kriteerien asettaja määrää tahtomattaankin toiminnan suunnan, eikä lapsen valinnoille jää riittävästi tilaa.

Tasa-arvoisella vuorovaikutuksella ja lapsen äänen kuuntelulla tulisikin olla vankempi asema instituution sisällä. Nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve, läsnäolon ja läheisyyden kaipuu kun kumpuavat syvältä ihmisen perustarpeista.

Yhteisopettajuus tuo toimintaan kaivattuja määrällisiä lisäresursseja. Kun yhteissuunnittelulle varataan aikaa, oppiaineita palkitetaan ja kokonaisuuteen otetaan mukaan luokan- ja aineenopettajien lisäksi koulunkäynnin ohjaajia, laaja-alaisia erityisopettajia, S2-tuki ja erityisluokanopettajien panos, ei yhtälö näytäkään enää niin mahdottomalta. Tämä mahdollistaa oppijalähtöisyyden, ryhmien erilaisen varioinnin, inkluusion, eriyttämisen ja kohtaamisen hetket. Opetussuunnitelma ei silloin ole uhka, vaan mahdollisuus, joka toteutuessaan tuottaa hyvinvointia ympärilleen.

Meillä on maailman hienoin ammatti, jolla on merkitystä. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa ja auttaa. Työ on vaihtelevaa, dynaamista ja monipuolista. Tehtävänämme on kasvattaa onnellisia, iloisia lapsia, jotka saavuttavat elämässään tavoitteensa. Lapsia, joilla on taitoja toimia tulevaisuuden yhteiskunnassa. Lapsia, jotka löytävät itselleen oman maailman hienoimman ammatin.

Matti Räty

KM, luokanopettaja, apulaisrehtori

Jakkukylä

Mikko Sivunen

KM, luokanopettaja, TVT-pedagogi

Järvenpää

Timo Hirvonen

KM, erityisluokanopettaja

tohtorikoulutettava, Vantaa

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.