Kou­lu­tie voi olla myös vetinen

Syystuuli puhaltaa keskiviikkoaamuna kylmästi Iijoen yli ja jokirannan puut kellertävät, kun joukko Jakun koulun oppilaita valmistautuu koulumatkaansa joen yli. Yli-Iin Jakkukylässä koululaiset ovat kulkeneet joen yli kouluun siitä lähtien, kun koulutoiminta kylässä on alkanut.

Yli-Iin Jakkukylä on levittäytynyt molemmin puolin jokea. Koulu on vain toisella puolella, joten koululaisia kuskataan veneellä päivittäin joen yli.
Yli-Iin Jakkukylä on levittäytynyt molemmin puolin jokea. Koulu on vain toisella puolella, joten koululaisia kuskataan veneellä päivittäin joen yli.
Kuva: Rasila Risto

Syystuuli puhaltaa keskiviikkoaamuna kylmästi Iijoen yli ja jokirannan puut kellertävät, kun joukko Jakun koulun oppilaita valmistautuu koulumatkaansa joen yli. Yli-Iin Jakkukylässä koululaiset ovat kulkeneet joen yli kouluun siitä lähtien, kun koulutoiminta kylässä on alkanut.

Puoli yhdeksän aikoihin joen etelän puoleiselle rannalle on kokoontunut jo useita pieniä kulkijoita. Pelastusliivin saa rannalta säilytystilasta ja se on ehdottomasti puettava ylle. Veneeseen kapusi myös viidesluokkalainen Mikael Kaisto, joka on jo veneilijäkonkari.

"Veneellä on mukavaa mennä kouluun. On hauskaa kun vesi tulee syliin", Mikael Kaisto hymyilee ja näyttää keulassa syntyviä pärskeitä.

Kyytiläiset pysyvät kuitenkin kuivina perille pohjoisrannalle koulun viereen.

Parinsadan metrin jokimatka taittuu parissa minuutissa. Jokikuljetus lyhentää huomattavasti koulumatkaa, sillä jäiden tulon ja lähdön aikaan oppilaat kulkevat linja-autolla tien kautta. Tuolloin matkaa kertyy lähes 15 kilometriä. Talvella oppilaat menevät kouluun jäätietä pitkin.

Moottoriveneessä istuu kerrallaan kymmenisen oppilasta, kaikki sulassa sovussa ja pelastusliivit päällä. "Nämä lapset ovat tottuneet kulkemaan veneellä pienestä asti", 15 vuotta oppilaita veneellä kuljettanut jakkukyläläinen Tuomo Kaisto vakuuttaa.

"Korkeintaan vanhempia on joskus saattanut jännittää, miten kyyditys onnistuu. Varsinkin muualta muuttaneet ja paluumuuttajat saattavat jännittää."

Yksikään oppilas ei ole Kaiston aikana pudonnut veneestä ja rannalle on jääty ainoastaan kerran.

"Yhden kerran piti soittaa oppilaille taksi, kun oli niin kova myrsky", Kaisto kertoo. Kaiston vastuulla on jäiden tulon jälkeen selvittää, milloin on turvallista kulkea jään yli jalan.

"Vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä venekuljetukseen. Meillä olisi ollut mahdollisuus järjestää myös autokuljetus, mutta vanhemmatkin halusivat, että koululaiset kulkevat veneellä nopeasti yli", rehtori Paula Taskila kertoo.

Jakun koulussa on 64 oppilasta, joista 34 kulkee kouluun joen yli. Muualla Suomessa ei tiettävästi kulje yhtä paljon oppilaita yhteen kouluun vesiteitse. Pohjois-Suomessa veneellä kuljetetaan koululaisia Jakkukylän lisäksi ainoastaan Rovaniemellä.

Vesiteitse kuljetaan kouluun eri puolilla Suomea, mittavimmin Saaristomerellä, missä saaristolaislaki velvoittaa järjestämään saarten ja mantereen väliä sukkuloivat yhteisaluskuljetukset. Talvella oppilaat kuljetetaan jään päällä kulkevalla hydrokopterilla, jonka alla on ilmatyyny. Silloin tällöin on tapauksia, joissa yksi ainoa oppilas saa privaattikyydin hydrokopterilla.

Yli-Iissä vene kulkee kouluun aamulla puoli yhdeksältä ja puoli kymmeneltä. Tuomo Kaisto tekee useita reissuja kerrallaan, sillä kaikki eivät mahdu yhtäaikaa kyytiin. Takaisin kotiin pääsee iltapäivällä yhden ja kolmen maissa. Joskus on joku mattimyöhäinen jäänyt vastarannalle, Kaisto kertoo.

"Kerran olin jo kotitienhaarassa palaamassa kotiin, kun yksi myöhästynyt poika juoksi vastaan ja pyysi kyytiä. Sanoin että tämän kerran pääset, jos et ota tavaksi", Kaisto kertoo hymyillen.

Kolmasluokkalaisella Valtteri Moisiolla on jo suunnitelmat talven varalle. "Olen mennyt tästä jään yli talvella pyörälläkin kouluun", hän huikkaa ennen kuin juoksee rinnettä ylös reppu selässään. Koulu alkaa kohta.

Ilmoita asiavirheestä