Joulukuinen päivä aukeaa Helsingissä ankean harmaana: yöllä maan valkoiseksi maalannut lumi juoksee aamutunneilla jo likaisena vetenä pitkin katuja. Ihmiset painavat päätään maata kohti väistellessään sateen piiskaa.
Aamun uutiset toistavat ilosanomaa: paljon parjattu suomalainen peruskoulu on pärjännyt taas kerran kansainvälisessä, koululaisten osaamista mittavassa Pisa-vertailututkimuksessa. Luonnontieteissä olemme maailman (OECD-maiden) paras, lukemisessa ja matematiikassa toiseksi paras.
Hallitusneuvos Timo Lankinen opetusministeriöstä ei salaa tyytyväisyyttään. "Ei peruskoulu ole huonolla tolalla, kun tällä tavalla pärjätään. Kansainvälisessä mittapuussa meidän koululaitoksemme on hyvällä mallilla - jopa erinomainen. Ainakin opettajat, kouluhallinto ja eduskunta voivat röyhistää rintaansa. Kyllähän tämä toimii."
Samaan hengenvetoon, kun Lankinen saa viimeiset kehut jaettua, hän myöntää, että kuva muuttuu toisenlaiseksi, kun asioita katsotaan sisältä päin, maan omista lähtökohdista. Tällöin kaikki ei enää olekaan niin ruusuista. Vai pitäisikö sanoa, että kaikilla asiat eivät ole kohdallaan. Erot koulujen, maan osien ja oppilaiden kesken ovat melkoiset.
Oppimistulosten kannalta tilanne joka tapauksessa näyttää valoisalta. "Tuottaa oppimista ja osaamista", sehän on Lankisen sanoin ilmaistuna koulun tärkein tehtävä.
Ministeriön virkamies näkee vaaran tuudittautumisessa vertailun luomaan mielihyvään.
"Kun pärjätään erittäin hyvin, tulee olotila, jossa ajatellaan, että tarvitseeko tehdä mitään. Jatkuvasti täytyy pohtia, voisimmeko parantaa jotain, mitä voisimme tehdä toisin. Joka koulussa kaikki ei ole hyvin. Onko muita tekijöitä, jotka vaikuttavat oppimisen tuloksiin? Mikä on opiskelijahuollon tilanne? Tiedämme, että näissä on eroja koulujen kesken."
Toisilla hyvin,
toisilla huonosti
Timo Lankinen on pitkän linjan opetusministeriöläinen. Hänen olemuksensa on myös virkamiesmäinen: yllä harmaa puku ja valkoinen paita. Pirteän sävyn asuun tuo sinivalkoinen Muumisolmio. Työhuoneen neuvottelupöytää komistaa muhkea ruusukimppu: onnittelut vastaleivotulle Opetushallituksen uudelle pääjohtajalle.
Lankinen on syntynyt Hyvinkäällä ja käynyt koulunsa Riihimäellä. Hän oli kohtuullisen ahkera oppilas. Etenkin keskikoulussa ja lukiossa hän huhki kovasti. Mieliaine numero yksi oli historia. Myös englanti kiinnosti. Entinen englannin opettaja muisti oppilastaan ja lähetti onnittelut uuteen pestiin nimityksen johdosta.
Kouluajasta jäi pelkästään myönteisiä muistoja. "En muista, että joku asia olisi erityisesti ottanut päähän", hän sanoo hymyssä suin ja katsoo suoraan silmiin.
Virkamies Lankinen pitäytyy tiukasti asiassa. Ja on ilmiselvästi omillaan, kun puhutaan hallinnosta ja sen kehittämisestä. Hänellä on myös varaa sanoa, ettei tiedä tai tunne jotakin asiaa.
"En pysty sanomaan", hän vastaa siihen, voivatko suomalaisnuoret huonosti. Paljon puhutaan, että koululaisemme menestyvät kansainvälisissä oppimismittauksissa, mutta eivät niinkään omassa elämässään.
Lankinen olettaa nuorten voivan kaikesta huolimatta paremmin kuin konsanaan. Yhteiskunnassa tapahtuu yksilöllistä eroavaisuutta. "Toiset voivat entistä paremmin, ja toisille taas keräytyy ongelmia."
Koti voimaton,
koulu avuton
Jos joku luulee, että koulu kykenee poistamaan ongelmat, Timo Lankinen ei luule eikä usko. Koulu ei yksin missään tapauksessa voi hoitaa kaikkia oppilaiden ongelmia, hän sanoo napakasti.
Syrjäytymisuhka on usein viesti siitä, ettei ongelmia ole voitu hoitaa kotonakaan. Mitäpä lääkkeeksi siihen?
"Koulu ei voi olla se paikka, jossa joka ongelma voidaan hoitaa loppuun saakka. Peruskoulu tavoittaa koko ikäluokan ja antaa tietysti aika hyvät mahdollisuudet huolehtia nuorista. Ympäröivän yhteiskunnan täytyy toimia riittävällä tavalla; esimerkiksi huolehtimalla, että kouluterveydenhuolto ja muu opiskelijahuolto toimivat. Elleivät ne toimi, ongelmat tulevat opettajaa vastaan, koulua vastaan."
Koululaitos oli kovilla 1990-luvun laman vuosina. Vaikka lama on jo kaukana takana, sen jäljet näkyvät yhä.
"Koulutuksessa säästettiin. Vasta vähitellen on päästy sellaiseen tilanteeseen, että koulun kerhotunteja on palautettu. Sitä pitäisi tapahtua enemmän. Talous on korjaantunut ohi lamavuosien kuopan vasta aivan viime vuosina. Pisa-tulosten valossa voi sanoa, ettei tilanne ole kauhean huono."
Ollaanko erityisopetuksessa ja oppilashuollossa päästy jo lamaa edeltävälle tasolle?
Lankisen mielestä on vaikea sanoa, mikä johtuu lamasta. "Meillä on tapahtunut muita muutoksia; erityisoppilaaksi on siirretty enemmän. Opetusministeriö haluaa puuttua siihen, ettei niin monia lapsia siirrettäisi suoraan erityisoppilaaksi. Kysymys on siitä, voidaanko oppilaalle tarjota tukiopetusta aikaisemmin."
Lamavuodet leikkasivat oppilashuoltoa. Yhtälö on hankala: erot ovat kasvaneet, ja jossain päin Suomea palvelut on järjestetty erinomaisesti, kun taas toisaalla niitä on leikattu.
Lankinen toivoo, että oppilaalle löydetään parempia tukipalveluita. Samalla tullaan kysymykseen, johon Opetushallituksella eikä -ministeriöllä ole vaikutusta. Eli siihen, miten palvelujärjestelmä terveydenhuollossa toimii yleensä. Sitä kautta käsillä on hankalampi vyyhti. "Tarkoittaa väistämättä sitä, että koulua ympäröiviä palveluita - kouluterveydenhuoltoa, koulupsykologin palveluita - pitäisi olla riittävästi."
Taito ja tieto
käsi kädessä
Koulu ei ole irrallinen saareke yhteiskunnassa. Koko elämänmenon halkaiseva tehokkuusajattelu kaikkine karvoineen näkyy ja tuntuu koululaitoksessa. Opetussuunnitelmissa vaatimukset ovat selvästi tiukentuneet koko ajan.
Timo Lankisen mielestä tätä kehitystä on tarkasteltava kriittisesti. Hän kysyykin, onko kansallisen opetussuunnitelman peruste asetettu oikein. "Itse en pysty siihen vastaamaan muuta kuin mitä kentältä olen saanut viestejä. Niiden mukaan vaatimukset ovat joiltain osin liian kovia."
Tiedollisesti nykynuorilta vaaditaan paljon, Lankinen myöntää. Samalla hän peräänkuuluttaa tasapainoa taito- ja taideaineiden, kädentaitojen ja tiedollisen osaamisen välillä.
"En asettaisi niitä vastakkain. Mutta niiden välillä pitäisi olla tasapainoisempi suhde. Taito- ja taideaineiden avulla kun rakennetaan kokonaisvaltaista persoonaa ja sitä kautta vaikutetaan tiedollisiinkin päämääriin."
Kohti tiiviimpää hallintoa
Kun tullaan Timo Lankisen leipälajiin - hallintoon -, hänellä on selvät näkemykset. Saihan hän keväällä opetusministeri Sari Sarkomaalta (kok.) tehtäväksi selvittää, mitä Opetushallitukselle pitäisi tehdä. Lankinen laati selvityksen, ja nyt odotetaan poliittisia päätöksiä, mille tuleva pääjohtaja voi alkaa.
Hänellä on yksiniittinen kanta siihen, ettei Opetushallituksella pidä olla omaa poliittista ohjelmaa, vaan sen on toimittava hallituksen ja ministeriön suuntaviivojen mukaan.
Ensi vaiheessa Lankisen mielestä pitää selvittää Opetushallituksen asema osana koulutuksen keskushallintoa. Selvitysmiehenä hän esittää, että Opetusministeriö jatkaa omana virastonaan, mutta tiiviisti opetusministeriöön kytkettynä. Ehdotus pyörii lausuntokierroksella.
"Toivon, että ministeriön, keskushallinnon kokonaisuus vahvistuisi sillä tavalla, että siitä tulisi entistä tiiviimpi kokonaisuus. Eikä olisi erillään olevaa virastoa ja sillä omaa tehtävää."
Ehdotuksesta on luettavissa suunnaksi se, että Opetushallitus sulautuisi osaksi ministeriötä. "Ei ole itsetarkoitusta, että meillä olisi erillinen Opetushallitus-niminen virasto", Lankinen korostaa. Tosin ehdotuksessaan hän hylkää ministeriöön liittämisen, koska se tekisi ministeriöstä liian suuren.
Kysymykseen, onko aika ajanut tällaisen jaon ohi, hän vastaa: "Aikanaan ajateltiin, että toisaalla on itsenäisiä keskusvirastoja ja toisaalla poliittinen päätöksentekijä. Uskon, että nykyaika on ajanut tämän ohi."