Liian moni nuori ei jatka peruskoulun jälkeen mihinkään koulutukseen. Se lisää alttiutta syrjäytymiseen. Oppivelvollisuuden pidennys voisi olla lääke, vaikka asiaan liittyykin käytännön ongelmia.
Viime vuonna Oulun läänin alueella lähes 600 nuorta ei peruskoulun päätettyään jatkanut opintojaan toisella asteella. Nämä nuoret eivät siis lähteneet lukioon eivätkä ammatilliseen koulutukseen. Paljaina numeroina määrä ei ole maata kaatava, mutta numeron takana piilee ongelmia. Jatko-opinnoista jääminen merkitsee sitä, että nuori sulkee monia ovia edessään.
Työelämään pääsy on pelkän peruskoulutodistuksen varassa nykyään hyvin vaikeaa. Jos ei ole työtä eikä koulutuspaikkaa, kasvaa myös syrjäytymisalttius.
Oulun läänin peruspalvelujen arviointiraportin julkistuksen yhteydessä tuli ilmi myös se, että viime vuonna 10 prosenttia ammatillisen koulutuksen aloittaneista ja viisi prosenttia lukioon lähteneistä jättää opintonsa kesken. Lääninsivistysneuvos Pertti Kokkonen vertasi näitä lukemia läänin nuorisotyöttömyysprosenttiin. Numeroiden välillä on epäilemättä yhteys.
Kokkosen ehdotus nuorten aseman kohentamiseksi oli selvä: oppivelvollisuusikää pitää jatkaa.
Tällä hetkellä oppivelvollisuus lakkaa Suomessa käytännössä 16-17 ikävuoden jälkeen peruskoulun oppimäärän tultua suoritetuksi tai kymmenen vuotta oppivelvollisuuden alkamisen jälkeen. Jos joskus aiemmin kymmenen vuoden koulu antoikin vahvat eväät elämään, nyt tilanne on toinen: osa toki löytää yksin siltäkin pohjalta paikan elämästä, mutta moni ajautuu vaikeuksiin, rikoksiinkin.
Oulun lääninhallitus esittää oppivelvollisuuden jatkamista 16 vuodesta 18:aan, siis täysi-ikäisyyteen asti. Ajatus ei ole uusi. Sen esimerkiksi nosti kolmisen vuotta sitten keskusteluun tuolloinen opetusministeri Tuula Haatainen. Hänellä oli sama ajatus kuin Oulun lääninhallituksella: koko ikäluokan pitäisi käydä läpi toisen asteen koulutus. Näin torjuttaisiin syrjäytymistä.
Tuolloin ajatus ei saanut tuulta purjeisiinsa, mutta aiheen pohdinta on edelleen ajankohtaista: koulupudokkuus kaikkine seurauksineen eli varsinainen ongelma ei ole poistunut mihinkään.
Ajatusta pitemmästä oppivelvollisuusiästä on vastustettu ainakin kahdesta syystä: ensinnäkin siksi, että opetuksen resurssit ovat jo nyt kovilla, ja toiseksi siksi, että vastentahtoisesti opiskelevien nuorten koulupakkoa ei pidetä järkevänä.
Ensimmäinen perustelu ei yllätä, mutta tässäkin tapauksessa säästö nyt ja säästö pitkän päälle ovat aivan eri asioita. Jos koulupudokkuudesta alkaa nuoren moniongelmatie, yhteiskunnan kustannukset voivat ajan mittaan nousta moninkertaisiksi verrattuna siihen, mitä kaksi lisävuotta koulussa maksaisivat.
Toinen torjuva peruste on monitahoisempi. Monelle nuorelle koulu on aidosti todellista kärsimystä esimerkiksi oppimisvaikeuksien takia. Niissä taas on usein kysymys aivan muusta kuin haluttomuudesta oppia, vaikka sitäkin epäilemättä esiintyy.
Jos näiden nuorten kouluvuosia jatketaan, koulutuksen pitäisi olla heille mielekästä ja motivoivaa. Muuten tuloksena on kaksi tuskan vuotta lisää sekä nuorelle että opettajille. Näille nuorille saattaisivat sopia esimerkiksi työpajatyyppiset opinnot. Sellaisten järjestäminen ei kuitenkaan ole ilmaista eikä aina käytännössä helppoa.
Koska moni oppivelvollisuuden pidennykseen liittyvä seikka on arvailujen varassa, asiaa olisi aihetta kokeilla jossakin päin maata. Voisiko sopiva kokeilualue löytyä esimerkiksi Oulun läänistä?