Monesta suomalaisesta kunnasta puuttuu koululaisten mielenterveyteen erikoistunut ammattipsykologi.
Uusi lastensuojelulaki velvoittaa kunnan järjestämään koulupsykologin palvelut, mutta isossa osassa kunnista koulupsykologia ei ole lainkaan.
Psykologiliiton ammattiasioista vastaavan psykologin Vesa Nevalaisen mukaan tilanne on kohtuullisen hyvällä tolalla pääkaupunkiseudulla, mutta pahenee mitä pohjoisemmaksi mennään.
"Koulupsykologien puute on todellinen ongelma tällä hetkellä. He tarttuvat lasten vaikeuksiin silloin, kun ne ovat vielä pieniä ja suhteellisen hyvin hoidettavissa. Koulupsykologin poissaolo kaatuu ensimmäisenä opettajien ja vanhempien niskaan ja kun heiltä loppuvat voimat, lapsi siirtyy hoitoketjussa eteenpäin kalliimpiin hoitopaikkoihin", Nevalainen sanoo.
Hänen mukaansa puute psykologeista näkyy siinä, että jonot lasten psykiatriseen hoitoon kasvavat.
Koulupsykologien työpaikkojen vaje johtuu pitkälti kuntien säästämishaluista.
Virkojen perustamista vältellään ja etenkin pienemmillä paikkakunnilla koulupsykologin palvelut ratkaistaan sälyttämällä kunnan "yleispsykologin" harteille myös koululaiset, jolloin yksi ihminen hoitaa kaikki kuntalaiset vauvasta vaariin.
"Mihin kaikkialle tämä yksi ihmispoloinen ehtii? Se on aika toivotonta, olen sitä aikanaan kokeillut", 15 vuotta koulupsykologina toiminut Nevalainen sanoo.
Tarve tiedettiin jo 35 vuotta sitten
Suomen tämänhetkistä koulupsykologien määrää ei tiedä kukaan. Koko maan kattava tilasto on vuodelta 1994.
Nevalainen kuitenkin arvelee, että koulupsykologin työpanokseen sijoitetaan tällä haavaa noin 250 henkilötyövuoden verran.
Hän pohjaa arvionsa Etelä-Suomen lääninhallituksen muutama vuosi sitten tekemään laskelmaan ja Psykologiliiton jäsentietoihin.
Määrä ei Nevalaisen mielestä riitä.
Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesin mukaan 600 oppilasta kohden tulisi löytyä tiimi, jossa on mukana mielenterveystyön, sosiaalityön ja terveydenhuollon asiantuntijat. Neljää tiimiä kohden tulisi löytyä yksi koululääkäri.
"Jos tätä noudatettaisiin, meillä olisi satoja koulupsykologeja enemmän."
Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelä on laskeskellut koulupsykologien nykymäärää yhdessä Nevalaisen kanssa. Hänkin äimistelee nykytilannetta, onhan tarpeesta rummutettu jo pitkään.
"Jo vuonna 1973 oppilashuoltokomitea totesi, että vuoteen 1985 mennessä meillä pitäisi olla 500 koulupsykologia ja 500 koulukuraattoria. Tämä tarve nähtiin jo silloin. Jostain syystä opetuksen tuen kehittäminen on kuitenkin laiminlyöty."
Virkapula ei johdu psykololgien koulutusmääristä eli tulijapulasta. Suomessa valmistuu vuosittain noin 220 koulupsykologia.
Vesa Nevalainen huomauttaa, että koulupsykologipalvelujen tarpeeseen on havahduttu vähitellen ja etenkin vasta tragedioiden, kuten Jokelan verilöylyn myötä.
"Osa tällaisista tapauksista pystyttäisiin estämään koulupsykologien avulla, se on ihan selvä", hän toteaa.