Koulunkäyntiavustajien määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti kouluilla samalla, kun erityisopetukseen otettujen ja siirrettyjen määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Koulunkäyntiavustajien tutkintoja on viime vuosina suoritettu viitisen kertaa enemmän kuin vajaat kymmenen vuotta sitten.
Koulunkäyntiavustajien tarve on lisääntynyt vuosien saatossa suurelta osin siksi, että nykyisen suuntauksen mukaan kaikki oppilaat pyritään opettamaan normaalissa luokassa. Kynnystä siirtää oppilas erityiskouluun tai -luokkaan on koko ajan nostettu.
Opetusneuvos Jussi Pihkala opetusministeriöstä sanoo, että tämä perusopetuslain linjaus on ollut oikea: kaikille on voitava taata tasaveroiset oikeudet perusopetukseen ja senkin jälkeisiin opintoihin. Hänen mukaansa kokemukset puhuvat pelkästään tämän linjauksen jatkamisen puolesta.
"Sosiaalisen kasvatuksen näkökulmasta on tärkeää, että lapset oppivat myös erilaisuutta. Lähtökohtana pitää olla, että ollaan samassa ryhmässä. Vaikka olisi tehty erityisopetuspäätös, se ei tarkoita lapsen siirtämistä erityisluokkaan", Pihkala korostaa.
Lisärahakaan ei riitä
Oulussa uusien koulunkäyntiavustajien palkkaukseen anottiin kaupungin budjetista 300 000:ta euroa, mutta saatiin vain 150 000. Opetuspäällikkö Pertti Parpala sanoo, että summalla saadaan palkattua viidestä kuuteen henkilöä.
Kaikkiaan Oulun opetustoimessa työskentelee noin 200 koulunkäyntiavustajaa, joista vakituisina vain 47. Koska tarve näyttää vain kasvavan, opetustoimi suunnittelee muutoksia toimintakulttuuriin.
"Oppilasryhmityksiä täytyy tarkastella uudelleen ja miettiä yhteistyötä aineopettajien sekä luokanopettajien kesken resurssien maksimoimiseksi", Parpala sanoo.
Asenteet muuttuneet merkittävästi
Kiimingin Ylikylän koululla on kuusi opettajaa, ja koulunkäyntiavustajia tai kouluavustajia neljä. Rehtori Pasi Mäkikyrö muistaa työskennelleensä paljon suuremmassa Kiiminkijoen koulussa, jossa koulunkäyntiavustajia oli vähemmän. Hän näkee kehityksen osana suomalaista nykyistä koulutuspolitiikkaa, jossa toteutetaan varhaista puuttumista.
Koulunkäyntiavustajat voivat toimia joko yhden tukea tarvitsevan oppilaan henkilökohtaisina avustajina tai useille oppilaille isossa ryhmässä. Mäkikyrö sanoo, että Suomessa on tapahtunut vuosien aikana merkittävä asennemuutos. Apukoululla tai erityisluokalla pelottelu kuulu nykyaikaan.
"Ehkä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on myös lisääntynyt, koska rikkonaisten perheiden määrä on lisääntynyt", Mäkikyrö pohtii.
Erityisopetukseen uusia tuulia
Erityisopetukseen siirrettiin Suomessa syksyllä 2004 noin 40 000 oppilasta eli seitsemän prosenttia kaikista peruskoulun oppilaista. Vähiten siirtopäätöksiä tehtiin Pohjois-Pohjanmaalla, Lapissa Pirkanmaalla, Kanta-Hämeessä ja Pohjanmaalla, alle kuusi prosenttia kaikista oppilaista.
Eniten päätöksiä tehtiin Etelä-Savossa ja Etelä-Karjalassa, yli kahdeksan prosenttia.
Kunnittain luvut eroavat myös valtavasti. Pihkala arvioi, että perusopetuslain pykälää erityisopetukseen siirtämisestä tulkitaan alueilla eri tavoin.
Opetusministeriössä aloittaa maaliskuussa työryhmä, joka pyrkii kehittämään siirtopäätösten kriteereitä nykyistä yhtenäisemmiksi, ja kehittää myös hallinnollisia menettelytapoja nykyistä paremmiksi koulutusasioissa.
Lisäksi ryhmä tarkastelee myös erityisopetusta koskevan lainsäädännön ja opettajankoulutuksen kehittämistarpeet. Ryhmän arvioidaan saavan työnsä valmiiksi ensi vuoden syksyn tienoilla.