Oulu
Oulun kunnallinen kirjastolaitos täyttää 125 vuotta. Ensimmäinen kansankirjasto ja lukusali perustettiin Heinätorin koulun yhteen kamariin vuonna 1877, ja se oli auki kahtena päivänä viikossa. Lehtisalina toimi koulupäivien jälkeen jumppasali. Arkkitehti Kaarina Niskala selailee varovaisesti nykyisen pääkirjaston salissa vuosisadan takaisia painotuotteita.
"Varsinaisista suosikeista ei ole tietoa, tiedetään ainoastaan, että ne ovat kuluneimpia", Niskala kertoo. Hän on perehtynyt Oulun rakennusten historiaan ja opastaa Oulu-seuran kirjastokävelyn ensi viikolla.
Tallessa ensimmäisen kirjaston ajoilta ovat säilyneet muun muassa Lastenlehti vuodelta 1885, jonka kannessa komeilevat tiernapojat sekä löytölapsesta kertova suosikkiromaani Genoveva. Sen kannet tosin on uusittu. Myös Pietari Päivärinnan romaanit ovat olleet luettuja, jäljellä olevat kappaleet ovat likaisia ja rikkinäisiä.
"Kirjaston perustamiseen asti tavallisten perheiden kirjat olivat enimmäkseen uskonnollisia, oli raamattu, katekismus ja virsikirja. Kirjat olivat kalliita", Niskala kertoo.
Hän arvelee, että kynnys kunnallisessa kirjastossa käymiseen oli alusta asti matala. "Rakennus oli koululaisille tuttu, ja sinne meneminen oli aikuisillekin helppoa, koska rakennus ei ollut hieno palatsi", Niskala arvelee.
Oulussa toimi yksityinen kirjasto jo 1800-luvun alkupuolella, mutta sen kirjat olivat enimmäkseen ruotsinkielisiä. Kansankirjasto levitti sivistystä ja suomen kieltä sekä kohensi lukutaitoa.
Puuhuvilaan
Ainolan puistoon
Heinäpäästä kirjasto muutti nykyisen Hesburgerin paikalle Saaristonkadun ja Isokadun kulmaan kaksikerroksiseen seppä Jokelan taloon.
Haaveena oli uusi upea kirjastorakennus, jonka suunnittelukilpailun voittivat tunnetut arkkitehdit Gesellius, Lindgren ja Saarinen. Toteuttamiseen ei kuitenkaan ollut varaa.
Vuonna 1911 kaupunki sai lahjoituksena etelään muuttaneelta Åströmin suvulta Ainolan puistossa sijaitsevan puuhuvilan. Lahjoituksen edellytyksenä oli rakennuksen käyttäminen kirjastona ja museona.
"Kaupunkia epäilytti ottaa huvila vastaan, sillä se sijaitsi syrjässä keskustasta ja oli lisäksi puuta", kertoo Niskala. Kirjasto kuitenkin muutettiin huvilan alimpaan kerrokseen. Niskala esittelee kuvaa upeasta huvilasta, jonka keskikerroksessa toimi museo ja ylimmässä kerroksessa varasto. Kuistilla parrakas ylioppilas lukee kirjaa.
Lastenosasto perustettiin vuonna1913, ja suuri osa asiakkaista oli koululaisia.
Vuonna 1929 rakennus paloi, ja sen paikalle rakennettiin nykyisin museona toimiva talo. Rakennus valmistui 1931. Ainolan kirjastosta ovat peräisin Niskalan omatkin ensimmäiset kirjastomuistot. "Peppi Pitkätossuja ja Kiljusen Herrasväkeä", Niskala muistelee. "Ja otin varmaan sellaisiakin, mitkä eivät olleet lapsille tarkoitettu", hän tunnustaa. Oppikouluiässä silmiin osuivat hienot arkkitehtuurikirjat.
Ainolan kivitalosta kirjasto muutti nykyiseen rakennukseen loppuvuonna 1981. Vuonna 1973 nimeen lisätty maakuntakirjaston arvo, ja kirjasto tarvitsi isommat tilat.
Syvin merkitys
pysynyt samana
Sivukirjastoja on syntynyt sitä mukaa, kun kaupunki on kasvanut, ja niitä syntyy edelleen. Lisäksi kaikissa hoitolaitoksissa on kirjasto. Tosin psykiatrian klinikan kirjasto on parhaillaan pois käytöstä. "Me emme ole lakkauttaneet sitä, vaan talo, jossa kirjasto sijaitsee puretaan", täsmentää Oulun kirjastotoimenjohtaja Helvi Puolakka. Sairaalahallinnon kanssa on asiasta keskusteltu.
Nykykirjasto eroaa aika lailla Heinätorin kirjaston ajoista. Oulun kaupunginkirjasto - maakuntakirjasto sai atk-lainausjärjestelmän jo vuonna 1978 toisena Suomessa. Kirjojen lainaamista ei enää rajoiteta kuten alkuaikoina.
Yksi rajoitus tosin on. Lainoja saa olla kerralla vain sata. Niistä enintään 20 saa olla cd-levyjä, ja videoita, dvd-levyjä ja cd-romeja enintään viisi kutakin. "Peruste on sama kuin ennen. Kirjojen ja äänitteiden halutaan kiertävän", Puolakka selittää.
Puolakan mielestä kirjaston syvin merkitys on yhä sama kuin 125 vuotta sitten, sivistys ja virkistys. Hän muistelee omana aikanaan muuttuneen kahden asian. "Liki kaikki on lainattavissa." Aiemmin käytiin kirjastossa lukemassa. 1960-luvulla tulivat musiikkikirjastot, Oulun ensimmäinen Karjasillalle. Kirjaston äänitteitä kuunneltiin aluksi vain kirjastossa.
Toinen asia on nopeatempoisuus. "Ajankohtaisen aineiston pitäisi olla kirjastossa kirjastossa heti", Puolakka sanoo. Myös kirjan aktiivinen käyttöikä on lyhentynyt.
Puolakka vieraili kirjastossa ensimmäisen kerran alle kouluikäisenä salaa vanhemmilta. "Lähdimme naapurintytön kanssa luvatta liian kauas kotoa ja tulimme kirjastolle. Sillä matkalla olen vieläkin", kirjastotoimen johtaja nauraa.
