Oulu Limingan koulutuskeskuksen johtajan Manu Kitinojan tekemän väitöstutkimuksen mukaan koulukotilasten ongelmat ovat lisääntyneet 2000-luvulla. Oulusta kotoisin oleva kasvatustieteiden lisensiaatti Kitinoja väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa perjantaina.
Kitinoja on laskenut montako merkintää koulukotilapsiin liittyvistä ongelmista on koulukotien oppilasasiakirjoissa. Tutkimuksen kohteena oli 200 lasta. Määrällisesti mitattuna vuonna 2000 sijoitetuilla lapsilla oli selkeästi enemmän ongelmia kuin vuonna 1996 sijoitetuilla.
"Olen verrannut näiden kahden vuosikerran ongelmamerkintöjen lukumäärää keskenään ja sen perusteella vuonna 2000 koulukoteihin sijoitetuilla lapsilla oli tilastollisesti mitattuna keskimääräisesti enemmän ongelmia. Tiedot perustuvat asiakirjamerkintöihin. Todellisten ongelmien lukumäärää en tiedä, enkä ole tarkemmin selvittänyt, että juuri mitä ongelmia heillä oli", Kitinoja kertoo tutkimuksestaan.
Selitykseksi ongelmien lisääntymiseen Kitinoja tarjoaa kolmea vaihtoehtoa. Vuoden 2000 koulukotilapsista voi yksinkertaisesti olla olemassa enemmän asiakirjoja sivumäärällä mitattuna. Toisaalta kyse voi olla medikalisaatiosta eli lääketieteellistymisestä. Sillä Kitinoja tarkoittaa sitä, että asioille annetaan nimi ennen kuin niitä lähdetään hoitamaan.
"Ensinnäkin täytyy pohtia onko löytö todellinen vai johtuuko se siitä, että vuonna 2000 sijoitetuista lapsista on ylipäätään olemassa enemmän dokumentteja."
Kolmas selitys on, että vuonna 2000 sijoitetuilla koulukotilapsilla on enemmän ongelmia kuin neljä vuotta aikaisemmin sijoitetuilla.
"On mahdotonta lähteä spekuloimaan mikä selitys on lähimpänä totuutta. Jos heillä on faktisesti enemmän ongelmia, niin silloin meidän pitää hoitojärjestelmässä, myös koulukotijärjestelmässä osana sitä, miettiä miten pystyisimme paremmin vastaamaan näihin ongelmin, ja pitääkö järjestelmää rukata toimivammaksi", Kitinoja toteaa.
Koivukuja johtaa koulukotiin
Tutkimuksessaan Kitinoja lisäksi kuvailee lasten elämää ennen koulukotiin sijoittamista ja vertaa saamiaan tutkimustuloksia aikaisempiin tutkimuksiin. Kitinoja korostaa, etteivät vuosien 1996 ja 2000 kohortit poikkea tilastollisesti merkitsevästi muuten kuin edellä mainitun yhden muuttujan osalta eli nimen omaan lapseen liitettyjen ongelmien osalta. Kitinoja on tutkimuksessaan kerännyt päivitettyä tietoa tutkimuksen kohteena olleista lapsista yli 20 vuoden tauon jälkeen.
Väitöskirjassa käytetty termi "koulukotikuja" on vertauskuva lapsen kulkemasta lastensuojelukujasta, joka johtaa lopulta koulukotiin.