Koulujen alkaessa tuhannet vanhemmat ovat jälleen huolissaan: Mitä tehdä, jos oma lapsi on koulussa kiusattu tai kiusaaja? Pitäisikö lasta opettaa olemaan välittämättä kiusausyrityksistä vai sanomaan takaisin? Altistavatko epämuodikkaat vaatteet tai reppu kiusaamiselle? Onko vanhempien syy, jos lapsi kiusaa?
Vippaskonsteja kiusauksen torjuntaan ei ole, mutta paljon on silti tehtävissä. Opetushallituksen ylitarkastajan Heidi Peltosen mukaan tärkeintä on keskustella lapsen kanssa ja valmistaa häntä siihen, että koulussa on omat tapansa käyttäytyä ja olla.
"Koulussa on pelisäännöt aivan kuten aikuisten työpaikoillakin. Koska lapset tulevat eri perheistä, heillä on omanlaisensa tavat reagoida asioihin. Jotkut esimerkiksi suuttuvat muita helpommin ja jotkut ovat muita arempia. Siksi olisi hyvä, että lapsille opetettaisiin yleisiä käyttäytymistapoja ja tunteiden hallintaa", sanoo Peltonen.
Lasta voi neuvoa laskemaan kymmeneen silloin kun suututtaa ja pyytämään anteeksi, jos on loukannut toista. Aran ja kiltin lapsen elämää puolestaan helpottaa, jos hän oppii sanomaan tarpeen tullen vastaan.
"Mikään ei koskaan oikeuta kiusaamiseen, eikä kiusatuissa yleensä ole yhteisiä piirteitä. Tutkimuksissa on kuitenkin selvinnyt, että helpoiten kiusataan niitä, jotka eivät syystä tai toisesta kykene puolustamaan itseään. Lapselle olisikin hyvä kertoa, ettei kaikkea tarvitse sietää ja vastaan voi välillä sanoa."
Hyvät vuorovaikutustaidot parantavat luokan ilmapiiriä. Sekä kotona että koulussa voi opettaa sellaisiakin asioita, miten lohduttaa surullista luokkatoveria tai ilmaista kateuttaan oikein.
Vanhempien luottamus opettajaan tärkeää
Kodin ja koulun yhteistyö on tärkeää kiusaamisen ehkäisyssä. Peltosen mukaan olennaista on, että lapset tuntevat vanhempien luottavan opettajiin ja arvostavan näitä. Tien kotoa kouluun pitäisi olla jatkumo, jossa voi koko ajan turvautua luotettaviin aikuisiin.
"Turvallisuuden tunnetta ei synny, jos koulu liitetään vanhempien keskusteluissa aina ikäviin asioihin. Ei pitäisi kysyä "eikö ole ikävä mennä kouluun" -tyyppisiä kysymyksiä, sillä ne luovat jo esioletuksen, että koulussa on ikävää. Ennemmin kannattaa korostaa koulun myönteisiä puolia."
Koulussa opettajalla on suuri merkitys hyvän ilmapiirin luomisessa. Lapset ovat nopeita huomaamaan, jos opettaja suosii tai syrjii jotakuta. Opettajan "lellikistä" voi helposti tulla luokan silmätikku.
Opettajan kannattaa kiinnittää huomiota myös koulun käytäntöihin. Tilanteet, joissa oppilaita lajitellaan ominaisuuksien tai kykyjen perusteella, voivat muodostua traumaattisiksi ja lisätä kiusaamista. Monet aikuisetkin muistavat vielä, missä vaiheessa luokkatoverit valitsivat heidät liikuntatunnilla joukkueisiin. Yksinkertainen jako kahteen olisi ollut monen kannalta mukavampi jakotapa.
Merkkitietoisuus ei sovi kouluun
Lapset keksivät toisten kiusaamiselle syitä, jotka voivat olla melkein mitä tahansa. Lasta voidaan kiusata vanhanaikaisen repun tai äidin tekemien vaatteiden takia, mutta yhtä hyvin syyksi kelpaavat lihavuus, laihuus, hitaus tai jonkin alan nerokkuus.
Lapsen varustaminen muotivaatteilla ja -koulutarvikkeilla ei siis suojaa häntä kiusaamista vastaan, eikä niiden puute automaattisesti johda kiusaamiseen. Asiasta kannattaa kuitenkin keskustella kotona.
"Lasten arvomaailma heijastaa vanhempien arvomaailmaa, joten merkkitietoisten vanhempien lapsista tulee nopeasti merkkitietoisia. Lapsille kannattaa kuitenkin kertoa, että sellaisilla asioilla ei ole koulussa merkitystä. Myös kriittinen medianlukutaito tuo lapsille suhteellisuuden tajua."
Lapset puolustavat hankintojen tarpeellisuutta herkästi lauseella "kun kaikilla muillakin on". Samaan argumenttiin turvaudutaan usein myös silloin, kun kysymys on esimerkiksi myöhäisistä kotiintulo- tai nukkumaanmenoajoista.
Peltosen mukaan monet vanhemmat ovat ymmällään perustelun edessä, sillä lasten tarvitseman unen määrästä ja muista tarpeista ei aina ole kotona selkeää kuvaa. Siksi asioista voi keskustella yhdessä koko luokan vanhempien ja lasten kanssa.
"Koko luokan pelisäännöt voidaan sopia yhteisissä tapaamisissa. Onhan esimerkiksi liian vähäinen unen määrä asia, joka häiritsee koulutyötä. Yhteiset sopimukset tukisivat erityisesti niitä vanhempia, joilla on sosiaalisia ongelmia ja jotka eivät tiedä, millaista lasten elämän kuuluisi olla."