Koulukiusaamisesta ei ehkä koskaan päästä täysin, mutta sitä pitää kitkeä sinnikkäästi. Tuore tutkimus osoittaa, että oikein toimien tilannetta voidaan kohentaa olennaisesti.
Koulukiusaus on ikiaikainen ja todennäköisesti myös maailmanlaajuinen ilmiö. Tämä ei kuitenkaan tee siitä yhtään hyväksyttävämpää. Kiusaamista ei pidä sietää. Vaikka Suomessa asiasta on puhuttu jo vuosikymmeniä, paha perinne elää yhä. Kyselyt kertovat, että toistuvasti kiusattuja on Suomen peruskoulujen alaluokilla 10-20 ja yläluokilla 5-10 prosenttia.
Useimmissa kouluissa asia on otettu vakavasti. Kiusaamisesta on puhuttu oppilaille, samoin näiden vanhemmille. Tuloksiin on jossain määrin päästykin, mutta parannettavaa on edelleen. Vaikka tahtoa on ollut, parhaat menetelmät eivät ehkä ole olleet käytössä.
Äsken julkistetun tutkimuksen mukaan uusia tehokkaita toimintamalleja on löytymässä. Koulukiusaamisen vastaisessa KiVa Koulu -ohjelmassa sekä kiusatuiksi joutuvien että kiusaavien lasten määrää on saatu pudotuksi jopa 40 prosenttia. Samalla kertaa koulujen opiskeluilmapiiri ja -motivaatio kohenivat. Opetusministeriön rahoituksella Turun yliopistossa kehitettyä ohjelmaa kokeiltiin 39 koulussa peruskoulun 4.-6. luokilla eri puolilla maata.
Tulokset ovat tavattoman lupaavia. Yhtä näkyvää muutosta ei ole saatu aikaisemmin vastaavissa tutkimuksissa missään päin maailmaa. Onkin aiheellista, että kokeilua laajennetaan alemmille ja ylemmille luokille. Eri-ikäisiin lapsiin ehkä tehoavat hiukan erilaiset menetelmät.
Kokeilussa ei keksitty mitään vallankumoukselliselta tuntuvaa uutta temppua. Välituntivalvojien huomioliivejäkään ei voine sellaisiksi lukea. Kokeiluohjelmassa kaikille oppilaille suunnattuihin toimiin ovat kuuluneet muun muassa oppitunnit, joilla käsitellään kiusaamiseen liittyviä teemoja keskusteluin ja harjoituksin. Teemaa käsittelevässä tietokonepelissä oppilaat seikkailevat virtuaalisessa Kivalan koulussa auttaen kiusattuja kavereitaan. Lisäksi on käytetty selvittelykeskusteluja, joihin ryhdytään kiusan tultua ilmi.
Ohjelma on tulossa kaikkien koulujen saataville ensi vuoden syksyllä. Mikään tuskin estää kouluja ottamasta ainakin osaa nyt käytetyistä keinoista käyttöön jo alkavan lukuvuoden aikana. Kiusaamisen vähennys 40 prosenttia tai jopa vähemmänkin merkitsisi iloisempia aamuja ja parempia päiviä tuhansille, jopa kymmenilletuhansille lapsille ja nuorille ja helpottaisi myös näiden vanhempien tuskaa.
Kiusaamisen uusien torjuntakeinojen käyttö saattaa tuntua kouluissa työläältä. Varmaan ne sellaisia aluksi ovatkin. Jos keinot kuitenkin tehoavat, opettajien, rehtorien, ja oppilashuollon muiden osallistujien vaivat voivat pitkän päälle jopa vähentyä.
Opettajien ja koulun muun henkilöstön tehtävä koulukiusauksen juurimisessa on kiistatta vaikea ja mielipahaakin aiheuttava osa työtä. Jos kiusa on esimerkiksi lasten eristämistä ryhmästä tai ilkeiden puheiden levittämistä, sitä voi olla vaikea huomata. Kiusaajien vanhemmat voivat taas suhtautua opettajien yhteydenottoihin torjuvasti, jopa vihamielisesti. Oppilaiden kotioloihin on hankala puuttua. Helposti silti unohtuu, että sen jälkeen kun kiusaamiseen on puututtu, kiusaajat tarvitsevat monesti enemmän apua kuin kiusatut.
Ikäväkin työ on tehtävä. Vaikeimmat tapaukset saattavat panna yksittäiset opettajatkin koville. Siksi he tarvitsevat tukea muun muassa koulujen rehtoreilta.