Laki määrittelee, että kouluvuosi päättyy toukokuun lopussa. Muutoin kunnat saavat päättää itse, milloin kouluvuosi alkaa, mihin ajankohtaan syys- ja joululomat sijoitetaan ja käytetäänkö lauantaita tasoittavana koulupäivänä.
Kuntien suuri harkinnanvapaus näkyy etenkin siinä, että koulujen alkamispäivä voi tänä vuonna vaihdella jopa kymmenen päivää. Vaihteluväliä voisi kutsua kirjavaksi jo vähemmästäkin. Kirjavuus ei voi olla aiheuttamatta sekaannusta ja käytännön hankaluuksia.
Oulun lääninhallitus on oikealla asialla tehtyään läänin kunnille suosituksen koulujen työ- ja loma-aikojen yhtenäistämisestä vuosille 2008-2012. Nähtävästi monilla tahoilla on on saatu kirjavuudesta tarpeeksi ja tultu siihen tulokseen, että aikataulutus on karannut käsistä. Tähän viittaa se, että lääninhallitus lähti liikkeelle koulujen ja vanhempien toivomuksesta. Vaikka opetushallitus ei pidä valtakunnallista ohjeistusta tarpeellisena, yhtenäistämistarpeita on varmasti muuallakin kuin Oulun läänissä.
Työ- ja perhe-elämän yhteensovitus on ikuinen ja tärkeä keskustelunaihe. Vähintään yhtä tärkeää on puhua koulu- ja perhe-elämän koordinaatiosta. Koulujen työ- ja loma-aikojen yhtenäistäminen nykytilanteeseen verrattuna ainakin jossakin määrin palvelisi tätä tarkoitusta. Lähtökohta on se, että koulunkäynti ja lomat rytmitetään tavalla, joka tukee parhaiten oppimista.
Lääninhallituksen mallin suositusluonne takaa sen, että kunnat voivat käyttää edelleen harkintavaltaansa. Esimerkiksi matkailualan yrityksille sataprosenttinen yhdenmukaistaminen olisi myrkkyä. Niiden tarpeita ottaa kyllä huomioon jo se, että koulujen talvilomakausi on porrastettu alueittain kolmeen jaksoon.
Keskustelun toinen puoli on kysymys, pitäisikö koulujen kesälomien ajankohtaa siirtää. Opetushallituksen pääjohtaja Kirsi Lindroos on kannattanut jo pidempään kouluvuoden uudelleenjaksottelua siten, että keväällä olisi tauko ja että koulut jatkuisivat kesäkuulle. Sen sijaan opetusministeriö ja -ministerit, viimeksi Sari Sarkomaa Helsingin Sanomissa, eivät lämpene tälle ajatukselle.
On sinänsä merkillistä, että ministeriö ja sen alainen opetushallitus eivät ole päässeet näin tärkeästä kysymyksestä yksimielisyyteen. Ne ovat keskustelleet julkisuudessa asiasta jo niin pitkään, että yhteisen linjan soisi löytyvän.