Säästöt ovat vähintään kyseenalaisia Oulun seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymässä Osakk:ssa vireillä olevassa oppilaitosten siirtohankkeessa. Jos puuha toteutuu, todellinen taloudellinen tulos jää joka tapauksessa kehnoksi, ehkä miinusmerkkiseksi. Paljon vakavampaa silti on, että vaikutukset opetustuloksiin ovat aivan varmasti kielteisiä.
Entisen Pirilän puutarhaoppilaitoksen - nykyisin Oulun seudun luonnonvara-alan oppilaitoksen puutarhatalouden toimipisteen (huh!) - alueella on sijoitettu opetusolojen kehittämiseen vuosina 1988-1995 yhteiskunnan rahaa noin 50 miljoonaa markkaa. Siitä Kempeleen kunta on hyvässä uskossa satsannut oppilaitoksen asuntoloihin noin 11 miljoonaa markkaa. Puutarhakoulun koko puolivuosisataisen historian ajalta laskettu panostus on tietysti paljon mittavampi.
Rahalla ja etenkin ahkeralla työllä on saatu paljon aikaan. Sen ovat Oulun seudulla ja etäämmälläkin asuvat havainneet vaikkapa Pirilän Floralia-tapahtumissa. Niiden yhteydessä korkeatasoiset luennoitsijat ovat jakaneet yleisölle oppia pihojen ja puutarhojen hoidossa.
Koko Pirilän tienoo on ilo silmälle. Keväällä kukkivat ja syksyllä hedelmää kantavat, täkäläisittäin eksoottisetkin kasvit viestivät, kuinka hyvin on onnistuttu pitkäjänteisessä työssä, myös vuosikymmeniä kasvatetussa tuulensuojauksessa. Kasvihuoneet ja sisähallit ovat kunnossa, johon pääseminen vaatisi uudessa paikassa taas vuosikymmenien sitkeän uurastuksen.
Millaisia valmiuksia sitten saisivat keskeneräisen työmaan äärellä puutarha-alan oppia hakevat nuoret? Eivät ainakaan samanlaisia kuin nyt Pirilässä, joka kotimaassa noteerataan alan huippulaitoksiin kuuluvaksi. Hyvin luontevaa on, että Osakk:n puutarhatalouden toimipisteestä, Pirilästä siis, on pestattu oppilaita muun muassa maailmannäyttelyihin tekemään Suomen osaston ympäristötöitä.
Pirilän maine onkin kantautunut kauas maan rajojen ulkopuolelle. Koulun johtajat, myös nykyinen rehtori Veikko Hätälä, ovat solmineet ennakkoluulottomasti kansainvälisiä kontakteja. Eikä suinkaan niin, että vain tänne olisi imetty oppia vierailta mailta, vaan hyöty on ollut kahdensuuntaista.
Niinpä tänä syksynä Euroopan nuoret puutarhurit ilmoittivat haluavansa järjestää likimain sadan osanottajan kansainvälisen tapahtuman Pirilässä parin vuoden kuluttua. Perusteluina oli tieto paikan monipuolisesta kasvistosta ja laitoksen antamasta korkeatasoisesta koulutuksesta.
Noinkohan tulijat saavatkin ällistellä Muhoksen Matokorven avaruutta, kaiken keskeneräisyyttä ja paikalla tuivertavia tuulia.
Muhos tietysti ansaitsee Koivikkonsa. Miksi lähteä riepottelemaan myöskään luonnonvara-alan koulutuksen maa- ja metsätalouden toimipistettä muualle. Siellä on sijoitettu muutamien viime vuosien aikana uudistuksiin noin 30 miljoonaa markkaa.
Sekä Koivikko että Pirilä ovat vetäneet hyvin uusia oppilaita. Kumpikaan laitos ei edes ole kovin pieni. Jos mittakaavasta puhutaan, niin Osakk on omilla päätöksillään osoittanut myös pienen voivan olla kaunista. Liminkaan sijoitettu turvallisuusalan koulutus ei voi koollaan pullistella, vaikka ympärillä on mittavat rakennusmassat. Oikein onkin, että niitä hyödynnetään.
Jollakin hämärällä tavalla Osakk:n havittelema lukiolupa tuntuu olevan kytköksissä oppilaitosten siirtoaikeisiin. Jonkun tai joidenkin varttuneiden vaikuttajien päähän nousseita unelmia ei saa maksattaa vakavasti tulevaan ammattiinsa oppia hakevilla nuorilla. Heille pitää tarjota parhaat mahdolliset onnistumisen edellytykset.
Ja lukiota miettivien kannattaa muistaa, että jonakin päivänä sekin laitos voisi siirtyä ensimmäisestä sijoituspaikastaan aivan muualle.