Suomalaiset koulut ovat opetuksen tasossa maailman huippua, mutta koululaisten viihtymisessä niissä olisi paljonkin toivomisen varaa - eikä vain toivomisen, vaan myös tekemisen. Koulujen pihoilla on tässä tärkeä rooli. Pihat voivat aktivoida monipuoliseen tekemiseen, tai ne voivat opettaa kokonaisia sukupolvia seisoskelemaan paikoillaan mitään tekemättä.
Oulussa kuluneella viikolla pidetyssä seminaarissa, jollaisia Nuori Suomi -järjestö on järjestänyt eri puolilla maata, kannettiin aiheellista huolta koulujen välitunneista ja koulujen pihoista. Etenkin kaupunkipaikkakunnilla rakennettu ympäristö voi olla sellaista, ettei se juuri anna lapsille mahdollisuuksia etenkään spontaaniin leikkiin ja liikkumiseen sen paremmin kotipihoilla kuin kouluissa. Niinpä monipuolisen liikkumisen taito saattaa jäädä kokonaan oppimatta.
Tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi varusmiespalvelukseen tulevien nuorten miesten kunto on ollut viime vuodet selvässä laskussa. Tietokonepeleistä on kenties tullut liian houkuttelevia - mutta varmaa on, että ellei liikkumiseen opi jo lapsena, ei siihen juuri totu aikuisenakaan, ja seurauksena on herkästi ylipainoa ja muita terveysongelmia.
Lapsilla on luontainen halu liikkua. Pikkulasten leikkipaikat ja päiväkotien pihat ovat täynnä kiikkuja ja kiipeilytelineitä, mutta koulun alettua edessä saattaakin olla vain ikävältä näyttävä pieni, asfaltoitu piha-aukio.
Hyvän koulupihan pitäisi tukea nimenomaan arkiliikuntaa, tarjota mahdollisuuksia pallopeleille ja touhuamiselle. Parhaimmillaan se voisi houkutella lähistön lapsia vielä koulun jälkeenkin. Tämä koskee etenkin ala-asteikäisiä lapsia. Mutta sellainen tila ei synny itsestään, vaan se vaatii määrätietoista suunnittelua ja panostusta.
Nuoren Suomen selvitysten mukaan kolmasosa Suomen koulujen pihoista on huonoja ja vaatisi välitöntä kunnostamista. Toisaalta tiedetään, että lapset viettävät välitunneilla aikaansa enemmän kuin yhdenkään kouluaineen tunneilla ja että kolmasosa suomalaislapsista liikkuu terveytensä kannalta liian vähän.
Hyvin suunniteltujen koulupihojen ja myös ohjatun välituntitoiminnan avulla voitaisiin saada tuloksia, jotka parantavat sekä kouluviihtyvyyttä että lasten terveyttä. Nykyinen tilanne johtaa myös siihen, että lapset saattavat olla eriarvoisissa asemissa: jonkin koulun piha voi olla hyvin innostava, jossain muualla taas ei pysty tekemään juuri mitään.
paakirjoitus@kaleva.fi