Oulun kouluissa aloitetaan tänä keväänä arvokeskustelua oppimisympäristön ja työtapojen kehittämisestä, kertoo Oulun kaupungin opetuspäällikkö Pertti Parpala.
Hänen mukaansa tarkoituksena on herättää kouluja ja niiden sidosryhmiä, ennen kaikkea koteja, etsimään vaihtoehtoja perinteisille opetustavoille. Tavoitteena on myös motivoida oppilaita heidän opinnoissaan. Keskustelu kuuluu parhaillaan uudistettavaan opetussuunnitelmatyöhön.
"Kun oppilas on motivoitunut oppimaan uutta, häiriökäyttäytyminen vähenee. Tässä opetusmenetelmillä on suuri merkitys", Parpala huomauttaa.
Käyttäytymistäkin tulisi voida arvioida sekä oppilaan että huoltajien ja opettajien kanssa. Arvioinnin pitäisi tukea ja ohjata oppilasta kannustavalla tavalla.
"Haluaisin herättää koulutasolla keskustelua siitä, että negatiivinen arviointi, kuten rangaistuksien jakaminen, pyrkii usein muuttamaan pelkästään oppilasta. Eikä se välttämättä ole kannustavaa. Rinnalle tulisi harkita muitakin menetelmiä, kuten juuri opetusmenetelmien ja arviointitapojen miettimistä", Parpala toteaa.
Helmikuun loppuun mennessä Ouluun valmistuu koko kaupunkia ja opetustyöntekijöitä koskeva turvallisuussuunnitelma, jossa pyritään ottamaan kantaa muun muassa siihen, kuinka opettajien tulee toimia, kun koulun järjestyssääntöjä rikotaan.
Miinuskirja töppöpisteisiin
Välivainion koululla on korvattu vanha miinuskirjajärjestelmä töppöpisteillä, mikä oikeuttaa myös pienimuotoiseen juhlaan silloin, kun luokan oppilaat ovat käyttäytyneet hyvin.
Töppäilyistä, eli koulun sääntöjen rikkomisista, saa pisteitä yhdestä viiteen. Viiden pisteen kerryttyä oppilas jää perjantaina koulun jälkeen oppitunnin mittaiseen jälki-istuntoon.
Rehtori Pekka Poikila kertoo, että töppöpisteiden käyttöön-otolla halutaan johdonmukaistaa koulun oheiskasvattajien linjaa ja kohdella oppilaita tasapuolisesti. Sääntöjen rikkominen ei ole koululla ongelma, töppöpisteitäkin on ehditty antaa vasta muutama.
"Olemme pyrkineet määrittämään mahdollisimman tarkkaan, millaisista teoista töppöpisteitä tulee ja kuinka paljon. Aiemmin jokainen opettaja piti miinuskirjaa itsekseen ja siksi käytäntö on ollut osittain kirjavaa. Silloin jälki-istuntojakin annettiin yksittäisistä tapauksista", Poikila toteaa.
Hänen mukaansa töppöpisteillä on vielä toistaiseksi tekonimi. Mahdollisuuksien mukaan koulussa tullaan järjestämään nimikilpailu oppilaiden kesken.
Töppöpisteet otettiin käyttöön 14. tammikuuta. Sitä ennen oppilaiden koteihin ilmoitettiin uudesta käytännöstä.
Oppilaille uudesta miinusjärjestelmästä juteltiin jo ennen joulua. Alkuperäisen suunnitelman mukaan käyttöönoton piti tapahtua vuodenvaihteen jälkeen.
"Pääsimme aloittamaan viikon myöhässä ilmoitetusta ajankohdasta .Kiireisimmät oppilaat tulivat jo kysymään, että eikö niitä pisteitä tulekaan. Kaikkia oppilaita pisteyttäminen ei tietenkään miellytä", Poikila naurahtaa.
Selvät sävelet
Rehtori huomauttaa, että töppöpisteily on lainattu Hönttämäen koululta, jossa se oli hyväksi havaittu. Alussa järjestelmä saattaa aiheuttaa hieman hämminkiä.
"Saattaa olla, että jälki-istuntoja pääsee alussa kasautumaan, kun oppilaat hakevat rajoja. Meillä ei tosin ole niitä ongelmia ollut."
Jälki-istuntojen kasaantumista ehkäisee myös töppöpisteiden nollaantuminen lomien aikana.
Tarkkaan eritellyillä pelisäännöillä pyritään turvaamaan paitsi oppimisrauha myös turvallinen leikkiminen.
"Esimerkiksi kiikussa pyöriminen on mielestämme vaarallista. Sen ja muiden vaarallisten kieltämisellä pyrimme ehkäisemään rajuista välituntileikeistä aiheutuneet terveyskeskuskäynnit", Poikila toteaa ja huomauttaa, ettei pieni lapsi voi aina itse tietää, mikä on vaarallista ja mikä ei.
Pisteet on määritelty rikkeen vakavuuden perusteella. Turvallisuusrikkeet, kuten tappeleminen tai lumipallojen heittäminen, on pisteytetty asteikossa korkeimmalle.
Kiroilusta tulee vain yksi piste, mutta jos oppilas sadattelee kuin merimies, pisteitä tulee törkeän kielenkäytön mukaisesti maksimissaan kaksi.
"Kun tietää tämän päivän kielenkäytön kodeissa, lapset eivät välttämättä huomaakaan kiroilevansa. Jos kotona kiroileminen on tavallista, olisi julmaa, mikäli lapsen arkikielen korjaaminen aiheuttaisi aina jälki-istuntoa. Haluamme olla lempeitä, emme pyrkiä ankaruuteen."