Englannissa on ryhdytty empimään, onko koulujen rankkaustaulukoiden laadinta viisasta. Kokemukset aidon oppimisen kannalta ovat niin kehnot.
Kaikki englantilaiset koulut joutuvat pitämään valtakunnalliset kokeet 7-, 11- ja 14-vuotiaille oppilailleen matematiikassa, äidinkielessä ja luonnontieteissä vuosittain.
Nämä "alioppilaskirjoitukset" tunnetaan arkikielessä SATS-kokeina (Standard Assessment Tests). Ne muodostavat ydinmittarit niissä taulukoissa, joissa koulujen keskinäinen hyvyys tai huonous punnitaan.
Nämä rankkaustaulukot julkaistaan ja vanhemmat yrittävät sitten saada lapsensa "hyviksi" havaittuihin kouluihin.
Rankkaustaulukot ovat nimenomaan englantilainen eikä yleisbrittiläinen instituutio. Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa kokeita ei pidetä, ja Walesissa niiltä säästyvät kaikkein pienimmät eli seitsenvuotiaat.
Oppilasaines ratkaisee
Koulujen liigataulukot eivät kerro mistään muusta kuin siitä, millaista oppilasainesta koulupiirin alueella asuu. Tämä on ollut pitkään opettajajärjestöjen sekä monien kasvatustieteilijöiden ja vanhempien painavin argumentti.
Kokeiden arvioinnissa ei kouluille anneta lainkaan pelivaraa.
Käytännön esimerkkinä voimme kuvata kaksi koulua, joitten tasokokeet arvioidaan täsmälleen samoilla kriteereillä.
Maan köyhimpiin alueisiin kuuluvan lontoolaisen Tower Hamletin kaupunkikunnan ala-asteen lapset saattavat puhua 40-50 eri äidinkieltä, joista yksikään ei ole englanti.
Kentin kreivikunnassa on puolestaan ala-aste, jossa kaikki lapset ovat monen sukupolven englantilaisia ja joiden kotitausta on äveriäs - tietokoneineen, kirjoineen ja museokäynteineen.
Epäoikeudenmukaisen ja opettajien todellisia taitoja arvioimattoman rankkaussysteemin tuntua kärjistää vielä tämä. Työväenpuolueen hallitus ja sen opetusministeriö toitottavat jatkuvasti julkisuudessa viestiä siitä, että vain "taitavat" opettajat ja "hyvät" koulut ansaitsevat palkintoja.
Siksi Englantiin on kehitetty valtionkoulujärjestelmä, jossa muutenkin jo menestyvät koulut saavat lisärahoitusta ja menestymättömiä rangaistaan budjettileikkauksilla.
Kouluille lisää vapauksia
Opettajien ja vanhempien painostus yhdessä lukemattomien mediajuttujen kanssa on nyt puristanut poliittisilta päättäjiltä ensimmäiset myönnytykset SATSeista luopumista kohti.
Opetusministeri Charles Clarke on juuri ilmoittanut, että seitsenvuotiaitten oppimisen tason arvioinnissa painaa entistä enemmän lapsen oman opettajan sana. Koulut saavat aiempaa vapaammin luoda omat tasotavoitteensa samoin kuin painottaa musiikin ja muiden luovien aineiden osuutta.
SATSeilla on edelleen muitakin kannattajia kuin opetusministeri Clarke. He vannovat, että SATSit ovat jo nostaneet opetuksen yleistä tasoa. Tulosten julkaisu lisää valinnanvapautta. Vanhemmilla on täysi vapaus yrittää saada lapsensa rankkaustaulukoiden kärkikouluihin.
Martha itki koko viikonlopun
"Martha itki koko SATSeja edeltävän viikonlopun. Hän pelkäsi kokeita niin paljon", kertoi Elaine Thompson. Sellaisen stressin aiheuttivat SATSit viime vuonna Thompsonin silloin 7-vuotiaalle Marthalle-tyttärelle.
Tämän pohjois-lontoolaisen perheen tyttönen ei ole yksin. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan kolmasosa Englannin seitsenvuotiaista koululaisista on "pahasti stressaantuneita" SATS-kokeitten takia. Joka kymmenes itkeskelee eikä pysty nukkumaan koeprässin alla.
Thompson pitää täysin turhanaikaisena sitä, että pienet seitsenvuotiaat laitetaan koemankelin läpi ja että heidän osaamisensa sitten vielä pisteytetään.
"Tästä ei ole mitään hyötyä lapsen oppimisen kannalta. SATSien piti alunperin mitata opettamisen tasoa. Mutta minusta hyvät SATS-tulokset paljastavat vain sen, että koulu tekee hartiavoimin töitä hyvien SATS-tulosten eteen. Ja koetuloksiin vaikuttaa ratkaisevasti se, millaisella alueella koulu on", Elaine Thompson uskoo.
"Ehkä 11-vuotiaille voitaisiin pitää jotkut valtakunnalliset kokeet. Mutta tuloksia ei pitäisi missään nimessä julkaista. Sen pitäisi jäädä opetusministeriön ja koulun väliseksi asiaksi. Ministeriön velvollisuus olisi sitten ryhtyä opetuksen tason kohennustoimiin, jos tarvetta ilmaantuu", Thompson jatkaa.
Elaine Thompson ihmettelee kaikkein eniten sitä, mitä SATSit välillisesti aiheuttivat Marthan luki-häiriön hoidolle.
Koulu ei uskonut Marthan vanhempia, kun nämä sanoivat ettei tytön lukeminen ja kirjoittaminen edisty normaalisti, huomattavan hyvistä älynlahjoista huolimatta.
Kokemusta tavanomaisesta edistyksestä näet oli Marthan isosiskon Ellenin kanssa.
"Koulu kehotti meitä kehottamasta päästyään keskittymään vain siihen, että Martha oppisi kirjoittamaan sanojen ensimmäisen äänteen. Siitä saisi kaksi pistettä SATS-kokeissa!", Elaine Thompson muistelee.
Thompson kuvaa, että tytön oppimisvaikeudet jätettiin täysin varjoon noiden SATS-kokeitten ensimmäisten, kallisarvoisia pisteitä tuovien tavujen kustannuksella.
Mutta Marthan koulu-urassa on nyt valoisampi vaihe. Luki-häiriölle on saatu virallinen diagnoosi ja tyttö saa tarvitsemaansa tukiopetusta.