Kauhajoen surulliset uutiset otettiin oululaiskouluissa vastaan järkyttyneinä mutta rauhallisina ja asiallisesti. Tiistain viimeisillä ja keskiviikon ensimmäisillä oppitunneilla oppilaille tarjottiin keskustelumahdollisuutta ja tarvittaessa kriisiapua.
"Vaikka tapahtuma on järkyttävä, emme ole halunneet tehdä siitä isompaa numeroa. Koetamme kaiken keskellä keskittyä arjen pyörittämiseen", Kaakkurin koulun rehtori Jukka Alatalo kertoo.
Rajakylän koulun yläluokkien ja Pateniemen lukion väliaikainen rehtori Sakari Ansamaa on samoilla linjoilla.
"Tiistaina iltapäivällä oppilaita rauhoiteltiin, ja niin kornilta kuin se tässä tilanteessa tuntuukin, yritimme vakuutella, että koulumme on yhtä turvallinen paikka kuin ennenkin. Keskusteluissa onkin keskitytty siihen, miten voisimme lisätä turvallisuutta omassa kouluympäristössämme", Ansamaa kuvailee.
Ansamaan mukaan näkyvää pelkoa koulussa ei ole havaittu, mutta hän on varma, että oppilaat ja opettajat kokevat niitäkin tunteita.
"Ulkomailla viestitään, että maassa, jota pidetään turvallisena ja kansaa rauhallisena, tapahtuu tällaista. Se on menetys. Kyllähän tämä vaikuttaa ihmisten käsityksiin omasta ympäristöstään ja maastaan", Ansamaa harmittelee.
Myös Oulujoen koulun rehtori Heikki Räsänen on pahoillaan Suomen saamasta kyseenalaisesta julkisuudesta. "Vielä reilu vuosi sitten Suomi oli erittäin hyvällä tavalla kuulu Pisa-tutkimuksen tuloksista. Nyt me olemme molemmilla ääripäillä kuuluja koko maailmassa", hän suree.
Opettajat järkyttyneempiä kuin oppilaat
Kauhajoen tapahtumat järkyttivät useissa kouluissa opettajia enemmän kuin oppilaita. Peruskoululaisten - varsinkin alaluokkalaisten - näkökulmasta aikuisopiskelijat ovat iällisesti melko kaukana.
"Jokelan tapahtumien jälkeen opettajakunnan keskuudessa yleinen ajatus oli, että tällaista tapahtuu Suomessa tämän yhden, ainoan ja poikkeuksellisen kerran. Se järkytti, että vajaan vuoden kuluttua ollaan samassa tilanteessa", Heikki Räsänen miettii.
Rehtorit ovat yhtä mieltä siitä, että lasten psykiatriseen hoitoon pääsyä pitäisi helpottaa ja yhteiskunnan varoja suunnata enemmän varhaiseen puuttumiseen.
"Koulussa huolenaiheet havaitaan melko hyvin, mutta terapiajonot ovat pitkiä, huostaanottopaikat täynnä ja luokkakoot suuria", Jukka Alatalo luettelee ongelmakohtia.
"Oppilashuoltoryhmissä tasan tarkkaan tiedetään ja tunnetaan lasten ongelmat ja osataan sanoa toimenpidesuositukset, mutta niiden toteutumisessa ei päästä sanoista tekoihin", Sakari Ansamaa tietää.
Varhainen puuttuminen joka portaalle
Alatalo ja Ansamaa korostavat aikuisten läsnäolon ja yksilön huomioimisen tärkeyttä.
"Yhteisöllisyys ja siihen kasvattaminen ovat ainoita pelastuskeinoja kansallemme. Toisten hyvinvoinnista pitäisi jokaisen kantaa huolta, ja varhaisen puuttumisen tulisi ylettyä joka portaalle", Ansamaa teroittaa.
Hän kritisoi sitä, että varhaisesta puuttumisesta kyllä puhutaan, mutta teoiksi asti puhuminen ei ole muuttunut.
"Usein vedotaan rahan puutteeseen. Puuttumistoimenpiteet, joita yhteiskunnalta odotetaan, on kirjoitettu lakiin. Laissa ei kuitenkaan missään kohdassa lue, että puututaan, jos on rahaa, vaan asioihin on puututtava", Ansamaa huomauttaa.