Kouluissa pitää olla riittävät keinot puuttua vakavia häiriöitä tai vaaraa aiheuttavien oppilaiden toimintaan. Oppimishaluisille lapsille ja nuorille on turvattava työskentelyrauha.
Helsinkiläiskoulussa sattunut välikohtaus on sytyttänyt jälleen keskustelun kouluhäiriköinnistä ja sen estämiskeinoista. Tapahtuma koulussa lähti liikkeelle, kun opettaja kehotti oppilasta ottamaan lakin päästä ruokailussa. Tilanne kärjistyi, ja opettaja ryhtyi lopulta poistamaan oppilasta ruokailutilasta voimakeinoin. Oppilas vastusti ankarasti.
Muun muassa tapahtumasta kuvatun videopätkän perusteella rehtori piti opettajan toimintaa liian kovakouraisena ja teki tästä tutkintapyynnön poliisille. Myös opetusvirasto näki opettajan menneen liian pitkälle.
Mikä tarkka totuus tilanteesta sitten onkin, tapahtuma nosti esiin yhden koulumaailmaa koskevan ikuisuuskysymyksen: mitä ovat riittävät ja oikeat keinot, joilla opettaja voi puuttua itseään ja muiden oppilaiden työskentelyä vakavasti häiritsevän lapsen tai nuoren toimintaan? Keskustelussa kannatusta on taas saanut sekä otteiden tiukentaminen että näkemys oppilaiden täydellisestä fyysisestä koskemattomuudesta.
Yleisestä käsityksestä poiketen jo nykyinen perusopetuslaki mahdollistaa opettajan fyysisen voiman käytön. Lain mukaan rehtorilla ja opettajalla on oikeus poistaa luokkahuoneesta tai muusta opetustilasta oppilas, joka ei noudata poistumismääräystä.
Laissa todetaan, että jos oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on oikeus käyttää ”voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen”. Tähän vetoaa myös helsinkiläisopettaja.
Tapauksesta on noussut kohu epäilemättä siksikin, että fyysisen voiman käyttöön turvaudutaan kouluissa vain harvoin. Kynnyksen siihen pitääkin olla korkea. Silti myös harkitut voimakeinot täytyy ääritilanteiden varalta pitää opettajien työkalupakissa.
Voi jopa olettaa, että voimankäytölle olisi tarvetta nykyistä useammin, mutta uskallusta tai kykyä siihen ei ole opettajilla silloinkaan kun muut vaihtoehdot on jo käytetty. Keinoa vältellään, koska opettajat myös pelkäävät ärhäköiden vanhempien reaktioita.
Voimakeinojen mahdollisuus sisältyy myös lainmuutokseen, joka on paraikaa valmisteilla opetusministeriössä. Tuleva laki myös antaisi opettajalle mahdollisuuden tarkastaa, onko oppilaalla hallussaan esinettä tai ainetta, joka aiheuttaa vaaraa.
Muutos on viime vuosien traagisten tapahtumien valossa tarpeellinen ja on saanut myös Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n tuen. Järjestön mielestä perussääntönä uhkaavissa tilanteissa on tosin oltava poliisien kutsuminen paikalle.
OAJ perää lakiin myös rehtorille mahdollisuutta evätä oppilaalta opetus enintään kolmen päivän ajaksi. Oikeutta voisi käyttää, jos on olemassa vaara, että oppilas käyttäytyy väkivaltaisesti muita kohtaan.
Vaatimus nousee arjen kokemuksesta, jota lainlaatijoiden kannattaa yleensä kunnioittaa. Häirikköoppilaat ovat usein itse avun tarpeessa, mutta sen järjestämisen ohella pitää taata muiden oppilaiden oikeus rauhalliseen työskentely-ympäristöön.