Nelisenkymmentä vuotta sitten Suomessa vietiin läpi peruskoulu-uudistus, jonka tavoitteena oli taata lapsille ja nuorille mahdollisuuksien tasa-arvo eli se, että jokainen saa tasokasta, maksutonta opetusta kaikkialla maassa. Suomen koululaisten menestys kansainvälisissä Pisa-vertailuissa on yksi osoitus siitä, että moni asia tehtiin tuolloin oikein.
Koulumaailmankaan menestysreseptit eivät silti ole ikuisia. Pahimmassa tapauksessa peruskoululle voi käydä niin kuin Nokian kännykkäbisnekselle: ei havaita ajoissa muutoksen tarvetta vaan pidetään kiinni siitä, mikä on ennenkin toiminut. Ja havahdutaan vasta kun on liian myöhäistä.
Tällä hetkellä ilmassa on selviä merkkejä siitä, että jokin ei kouluissa enää toimi. Esimerkiksi Suomen peruskoululaisten pärjääminen Pisa-tutkimuksissa on heikentynyt vuoden 2006 jälkeen.
Kyse ei ole vain siitä, että muualla olisi kiritty, vaan myös siitä, että täällä on taannuttu. Suomalaisnuorten Pisa-tulokset ovat vuoden 2006 jälkeen heikentyneet niin matematiikassa, luonnontieteissä kuin lukemisessakin.
Tänään tiistaina julkistetaan tuloksia selvityksestä, jota tekemässä on ollut muun muassa Jyväskylän yliopiston koulutustutkijoita. Ylen maanantaina kertomien tietojen mukaan raportti sisältää esimerkiksi huolestuttavia tietoja suomalaisnuorten, erityisesti poikien lukutaidosta. Tavallisen sanomalehden lukeminen ja sen sisällön ymmärtäminen on monelle jo vaativa tehtävä.
2000-luvun alkuun verrattuna myös lukutaidon parhaiten hallitsevien lasten ja nuorten taidot ovat heikentyneet. Samoin on käynyt matematiikan osaamiselle.
Kansalaisten koulutustaso on yhteiskunnan kehityksen vankin tae. Nuorilla koulutus ehkäisee tehokkaimmin syrjäytymistä. Nämä seikat pätevät myös tulevaisuudessa. Peruskoulu rakentaa pohjan kummassakin kohdassa. Se ei ehkä vielä ole kriisissä, mutta merkittäviä muutostarpeita näkyy jo.
Tämän hetken lasten ja nuorten maailma on aivan toisenlaisen kuin neljä vuosikymmentä sitten. Kun muutosta ei voi hallita, koulutuksenkin on sopeuduttava muutokseen.
Tänä syksynä peruskouluissa otetaan käyttöön uusi opetussuunnitelma, joka muun muassa korostaa oppilaiden yksilöllistä huomioon ottamista, syrjäytymisen varhaista ehkäisemistä, oppilaiden ohjausta omatoimisuuteen ja uuden viestintätekniikan käyttöä. Perusteltuja tavoitteita kaikki.
Valitettavasti vain esimerkiksi oppilaan yksilöllinen huomioon ottaminen jää haaveeksi, jos säästöpaineet pakottavat kasvattamaan ryhmäkokoja liikaa. Eikä opettaja ehkä pystykään ottamaan käyttöön uusinta viestintätekniikkaa, jos hän ei ole saanut siihen koulutusta.
Se, kuinka hyvin uuden opetussuunnitelman ja peruskoulun vanhoihin kunniakkaisiin tavoitteisiin ylletään, riippuu pitkälle siitä, antavatko poliittiset päättäjät niiden toteuttamiseen vaadittavat resurssit.
Pääkirjoitus