Viime torstaina Suomessa tehtiin kolme koulu-uhkausta: Oulussa, Kalajoella ja Iisalmessa. Kahta päivää aiemmin väkivaltainen uhkausviesti kohdistui kuopiolaiskouluun.
Viestit osoittautuivat siinä mielessä perättömiksi, että oikeasti koulujen oppilaisiin tai henkilökuntaan ei kohdistunut hengen ja terveyden uhkaa. Pelkoja ja ahdistusta nuokin viestit onnistuivat aiheuttamaan monille sadoille ihmisille: koululaisille ja heidän vanhemmilleen sekä koulujen henkilökunnalle.
Viime vuosien kahden järkyttävän kotimaisen kokemuksen perusteella viranomaiset ottavat uhkaukset hyvin vakavasti. Se onkin ainoa mahdollisuus, eikä käytäntöä pidä muuttaa, vaikka uhkaukset eivät viime aikoina ole muuttuneet varsinaiseksi väkivallaksi.
Uhkauksilla on inhimillisten kustannusten ohella myös rahassa mitattavat hintansa. Ne eivät viime päivinäkään ole jääneet aivan vähäisiksi.
Koulu-uhkaukset näyttävät tulevan aalloissa. Tekojen pääsy laajaan julkisuuteen lienee osasyy siihen, että yhä uudet tekijät ryhtyvät asialle.
Syytä tekojen yleistymisestä onkin vieritetty myös viestimille. On kuitenkin mahdotonta ajatella, että viestimet täysin vaikenisivat tapahtumista, jotka vaikuttavat satojen ihmisten elämään ja jotka näkyvät myös katukuvassa.
Tärkeimmän tavoitteen on oltava, että koulusurmat saadaan estettyä. Kuitenkin myös pohjaa vailla olevat koulu-uhkaukset ovat ilmiönä yleistyneet yli sietorajan.
Yhden arvion mukaan Suomessa on viime vuosina kirjattu jo satoja koulu-uhkauksia, joista vain noin joka kymmenes on johtanut syytteeseen.
Ilmeisesti ankarimman tähän asti annetun rangaistuksen sai vuonna 2009 entistä kouluaan pommeilla uhannut 21-vuotias mies. Tuomio oli ehdollista vankeutta.
Enin osa tuomioista on ollut sakkoja. Kun suurimmassa osassa tapauksia syytettä ei nosteta, päätöksillä ei ole juuri mitään ennaltaehkäisevää vaikutusta.
Koulu-uhkaukset ovat motiiveiltaan ja vakavuudeltaan erilaisia. Osassa tapauksia, esimerkiksi hyvin nuorten uhkailijoiden ja puhtaan ymmärtämättömyyden kyseessä ollessa, syyttämättäjättämispäätöksiä voi perustella.
Jos tekojen takana on vakaampaa harkintaa, piittaamattomuutta ja vanhemmat tekijät, syytteen nostamisen pitää olla aina ensisijainen vaihtoehto. Jokainen aikuisuutta lähestyvä nuori tietää, ettei koulu-uhkauksiin enää suhtauduta kevyinä heittoina.
Erikseen ovat tapaukset, joissa uhkaavan käytöksen takana on vakava psyykkinen sairastuminen. Näin on Suomessakin ollut monessa tapauksessa. Näissä rikostuomiot eivät ole ensisijainen tapa nuoren elämään puuttumisessa.
Sopii toivoa, että koulu-uhkauksien määrää voisi vähentää myös asennekasvatuksella. Kyse vain on siitä, miten se toteutettaisiin viisaasti. Teeman esillä pitäminen saattaa jopa innostaa joitakin kokeilemaan, mitä todella tapahtuu, jos lähettää nettiin väkivaltaa pursuavan pelotteluviestin.