Tytöt saavat koulussa parempia arvosanoja kuin pojat mutta jäävät muuten helposti alakynteen jo koulumaailmassa. Opettajat hyväksyvät pojilla "terveen laiskuuden" ja suovat erityishuomiota lahjakkaille pojille. Tyttöjen menestymistä pidetään normaalina ahkeruutena.
Tutkija Elina Lahelman mukaan tyttöjen koulutaivalta mutkistaa myös sukupuolesta johtuva kiusaaminen ja häirintä, johon tottumisesta tulee yläkoulussa suorastaan osa tyttöjen ammattitaitoa. Pojat hallitsevat koulujen äänitilaa ja voivat kontrolloida esimerkiksi tyttöjen äänenkäyttöä matkimalla ja pilkkaamalla naiselliseksi miellettyä puhetta.
Lahelman artikkeli aiheesta on julkaistu Naisten äänioikeuden satavuotisjuhlakirjassa Sukupuolen politiikka. Lahelma osallistui tutkimukseen, jossa samojen nuorten kokemuksia kerättiin kouluissa 1990-luvun puolivälissä, myöhemmin 18--20-vuotiaina ja lopulta 23--24-vuotiaina.
Lahelman mukaan peruskouluihin tarvittaisiin tasa-arvosuunnitelma, jotta vanhakantaiset käsitykset sukupuolista eivät siirtyisi vaivihkaa sukupolvelta toiselle. Nykymallilla tyttöjen koulumenestys ei näy enää työelämässä. Koska miesten ja naisten alat ovat Suomessa vahvasti eriytyneet, nuoret naiset kilpailevat jatkokoulutuspaikoista enimmäkseen toistensa kanssa ja päätyvät usein pienipalkkaisille aloille.
Media kantaa kortensa kekoon syyllistämällä nuoria naisia menestymisestä. Lukion tyttöistymistä jaksetaan ihmetellä vuodesta toiseen, vaikka lukiot ovat olleet tyttöenemmistöisiä 1940-luvun lopulta. Tyttöjen määrä vakiintui nykytasolle jo 1980-luvulla. Lehtien kielikuvissa tytöt ja naiset kuitenkin "valtaavat" lukiot, "rynnivät" yliopistoihin ja "tulvivat" tutkijakouluihin.
Antifeminismi myy
Anna Moringin toimittama Sukupuolen politiikka kertaa naisten äänioikeuden historiaa mutta tuo myös monesta näkökulmasta esille nykypäivän tasa-arvon ongelmia. Kirjoittajat kyseenalaistavat käsitystä siitä, että tasa-arvo olisi Suomessa jo saavutettu.
Maija Töyryn artikkelin mukaan laajalevikkiset naistenlehdet voisivat tuoda esiin tasa-arvon puutteita mutta eivät yleensä tee niin. Syynä on se, että suoranainen antifeminismi myy feminismiä paremmin. Laajaan levikkiin pyrkivän naistenlehden on miellytettävä keskivertolukijaa, joka on kiintynyt tuttuun ja turvalliseen käsitykseen naiseudesta ja siitä, mihin asioihin se liittyy.
Niin sanotun sukupuolisopimuksen mukaan naisen on esimerkiksi oltava "naisellinen" ja kaunis. Naistenlehdet ilmaisevat tämän suoranaisin kehotuksin kuten "varaudu talven lämpötilaeroihin ihotyypillesi sopivalla kunnon kosteusvoiteella".
Tasa-arvoon liittyviä asioita tuodaan naistenlehdissä helpoiten esiin pikku-uutisissa, joissa voidaan esimerkiksi todeta naispuolisten kunnallisvaaliehdokkaiden vähyys. Myös naisten ongelmia käsitellään, mutta Töyryn mukaan silloin lähinnä vahvistetaan ristiriitoja.
-- Kun sukupuolisopimus edellyttää naisen halkeavan perhe- ja työvelvollisuuksien välillä, niin naistenlehti on kuin ystävätär, joka paijaa, neuvoo ja auttaa sopeutumaan, kirjoittaa Töyry.