Uudella opetussuunnitelmalla säännellään aikaisempaa tiukemmin koulun elämää ja opetuksen sisältöä. Hyvän osaamisen kriteerien tavoitteena on yhtenäistää arvostelu.
Suomalaiset nuoret ovat mainettaan parempia. Koululaisemme ovat menestyneet erinomaisesti OECD-maiden välisissä osaamisen mittelöissä. Vain Suomen koululaiset selvisivät Pisa-selvityksessä viiden parhaan joukkoon jokaisella tutkimuksen osa-alueella: lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä. Suomalaiset koululaiset veivät "maailmanmestaruuden" lukemisessa jo toisen kerran.
Koulun ja erityisesti opettajien kannattaa olla ylpeitä. Mutta samalla on varottava lankeamasta itsetyytyväisyyteen. Toisten tutkimusten mukaan nuoret viihtyvät huonosti koulussa. Hurraamista ei ole myöskään opettajien työtyytyväisyydessä: melkoinen joukko vaihtaa paremmin palkattuun ammattiin tilaisuuden tullen. Yhteiskunta kärsii hukka- ja tuplakoulutuksesta.
Koulu on tyystin toisenlainen kuin vielä 50- ja 60-luvuilla. Peruskoulu rantautui Suomeen 30 vuotta sitten ja veti jokaisen ikäluokan 9-vuotisen oppivelvollisuuskoulun piiriin. Tavoitteena oli koulutuksellinen tasa-arvo asuinpaikasta ja vanhempien varallisuudesta riippumatta. Tästä huolimatta koulu ei ole kyennyt estämään huono-osaisuutta ja kodin vaikutusta koulumenestymiseen.
Viime vuosikymmenellä koulut saivat lisää vapautta opetuksen järjestämiseen. Ne ryhtyivät kilpailemaan oppilaista tarjoamalla melontakursseja ja muuta kouluun huonosti sopivaa opetusta. Koulujen opetus eriytyi, vaikkei omatoimisuus sentään päätavoitteisiin vaikuttanut.
Nyt koulut uudistuvat taas. Ne saavat suitset suuhun, kun uusi, nykyistä täsmällisempi opetussuunnitelma tulee voimaan. Opetushallituksen pääjohtaja Jukka Sarjala on luonnehtinut uutta suunnitelmaa sitoumusasiakirjaksi, jonka merkitys koulun elämää säätelevänä normina kasvaa.
Koululla on velvollisuus antaa hyvää opetusta. Siksi tarvitaan kriteereitä, joiden perusteella tuloksellisuutta arvioidaan. Ylioppilastutkinto mittaa lukioiden opetusta. Peruskoulussa oppimisen kansallisiin tavoitteisiin tähdätään määrittelemällä kriteerit hyvälle eli kahdeksikon arvoiselle osaamiselle. Samalla myös arvostelu yhdenmukaistuu.
Kouluista ja opettajista uudistus varmaan tuntuu hankalalta. Koulut kuitenkin selviytyvät, ovathan ne jo tottuneet siihen, että aina on meneillään jokin uudistus.
Parhaillaan opetushallitus laatii perusteita suunnitelmille, jotka tulevat voimaan asteittain vuoteen 2005 mennessä. Alkuopetuksen eli 1. ja 2. luokkien perusteet ovat valmiina, ja osassa kouluista ne otetaan käyttöön jo tänä syksynä. Kymmenissä työryhmissä laaditaan parhaillaan luokkien 3-9 uusia opetusperusteita.
Työn pohjana on valtioneuvoston vahvistamat tavoitteet sekä tuntijako, jossa määrätään eri aineiden vähimmäistuntimäärät. Äidinkieli saa lisää tunteja ja uutena oppiaineena kouluun tekee paluuta terveystieto. Fysiikasta ja kemiasta tulee oma oppiaineena jo 5. luokalla.
Uudistus mahdollistaa myös aikaisempaa yksilöllisemmän opetuksen. Jos lapsi on huono liikkuja, mutta hyvä piirtäjä, voidaan yhdessä vanhempien kanssa tehtävässä henkilökohtaisessa oppimissuunnitelmassa päättää, ettei liikunnassa tähdätä kymppiin. Oppilaan kannalta koulu voikin muuttua kiinnostavaksi paikaksi. Vaarana kuitenkin on, että vaatimustaso nousee niin korkealle, että se lisäisi syrjäytymistä, vaikka tavoite on päinvastainen. Kaikkea vanhaa ei voida säilyttää samalla, kun uutta lisätään.