Koulunkäynnistä on mahdollista tehdä joustavaa niin, että se vastaa lasten ja nuorten luontaisiin kehitysvaiheisiin. Parasta olisi, jos kouluun saataisiin toimintaa koko päiväksi.
Tänäkin aamuna monen teinin on ollut vaikea herätä kouluun. Varhaiset nousut eivät enää suju samaan malliin kuin pikkulapsena. Koulut alkavat kuitenkin pääsääntöisesti kahdeksalta, joten aamuheräämiset koulumatkasta riippuen ovat pari tuntia aiemmin.
Ahkerana ja kunnollisena pidetyn ihmisen päivärytmi noudattaa edelleen perinteistä maatalousyhteiskunnan työtapaa.
Aamulla noustaan ylös kilpaa auringon kanssa, tehdään päivän työt valoisaan aikaan ja mennään aikaisin nukkumaan.
Toisenlaisen rytmin omaavia pidetään vähän laiskoina tai muuten vain saamattomina. Sama ajattelumalli heijastuu myös koulumaailmassa.
Murrosikäisten aamu-unisuudessa ei kuitenkaan aina ole kysymys laiskuudesta, vaan siitä, että nuorten biologinen rytmi muuttuu teini-iässä. Aikaisesta ylösnoususta ja unirytmin muuttumisesta seuraa univajetta, väsymystä ja oppimisvaikeuksia.
Unitutkijat ovat jo pitkään valittaneet sitä, että koulut alkavat liian aikaisin. Jo puolen tunnin myöhentäminen saisi ihmeitä aikaan. Koulupäivän myöhentämisestä ei kuitenkaan keskustella missään vakavasti.
Miksi koulu on näin jäykkä, eikä ota huomioon lasten ja nuorten luontaisia kehitysvaiheita?
Koulu on kuitenkin oppilaita varten, joten myös aloitusajan joustavoittamisesta pitää saada aikaan keskustelua ja toimenpiteitä. Mikään ei estä rehtoreita laatimasta lukujärjestyksiä niin, että murrosikäisillä koulu alkaa myöhemmin.
Koulupäivän aikainen alkaminen aiheuttaa ongelmia päivän mittaan myös muualla. Alakoululaiset pääsevät koulusta jo puolenpäivän aikaan, jolloin töissä olevilla vanhemmilla alkaa kaihertaa huoli lapsen pärjäämisestä yksin kotona. Huoli heikentää keskittymistä ja työntekoa.
Kalevassa kerrottiin perjantaina, että Oulussa kaikille 1.–2.-luokkalaisille ei ole paikkaa iltapäiväkerhossa. Iltapäivätoiminnan lisäksi osa lapsista tarvitsee aamupäivätoimintaa.
Koulun pitäisikin olla paikka, jossa lapset ja nuoret viihtyvät vapaaehtoisesti myös koulupäivän jälkeen. Suomessakin on vuosikausia puhuttu kokopäiväkoulusta, mutta laihoin tuloksin.
Koulu tarjoaisi yksinäiselle lapselle turvallisen paikan koulun jälkeen. Tyhjä koti voi tuntua ekaluokkalaisesta jopa pelottavalta.
Viime vuosikymmenellä puhuttiin eheytetystä koulupäivästä. Ajatuksena oli tukea kodin, koulun ja työelämän yhteensovittamista, jossa aamu- ja iltapäivätoiminta sekä harrastekerhot kytkettäisiin mukaan koulun toimintaan.
Kokeilukouluissa tulokset olivat myönteisiä niin oppilaiden, opettajien kuin vanhempien kannalta. Toiminta ei kuitenkaan laajentunut koko maahan. Mukava-hanketta ei olekaan syytä unohtaa, vaan hyödyntää koulun ja lasten arjessa.
Tästä päivästä alkaen tarvitaan liikenteessä erityistä varovaisuutta. Toki haluamme varmistaa lasten turvallisen koulutien.