Lasten omatoimisuus voi olla veret seisauttavaa.
Reijo Kaattari koki erään elämänsä suurista säikähdyksistä parikymmentä vuotta sitten palattuaan töistä: talli ammotti tyhjillään, ja kateissa olivat Hästäri-oriin lisäksi kärryt sekä yhdeksänvuotias tytär Ann-Marie.
Lyhyen, mutta kiivaan etsinnän jälkeen karkulaiset löytyivät lähimaastosta, sinänsä aivan asiallisista valmennushommista. Ja hevonenkin oli aisojen välissä oikein päin.
"No kun ei muuten päässyt ajamaan", puolustaa tytär tempaustaan vielä 20 vuotta myöhemmin; isän naureskellessa vieressä.
Sittemmin ajohommia on Ann-Marie Kaattarilla, 29, piisannut. Perheen tallissa Madekoskella majailee tällä hetkellä yhdeksän hevosta, joista viisi on kilpailuvalmennuksessa.
"Tytär vastaa treenauksesta ja hevosten hoidosta, minä vähän auttelen ja ajan kilpaa", ilmoittaa Reijo Kaattari, 53, työnjaoksi.
Kerran hevoshullu,
aina hevoshullu
Ann-Marie Kaattarilla ei ole mitään sitä vastaan; nuori nainen painaa tarvittaessa tallitöitä vaikka yötä päivää.
"Vaimon kanssa on välillä ihmetelty, että miten tyttö jaksaa olla niin innostunut. Tässä harrastuksessa tulee väkisinkin vastaan huonoja päiviä, mutta ikinä Ann-Marie ei ole ollut lopettamismielellä", Reijo Kaattari sanoo.
Rouva Kaattari ei juuri tallissa käy, eivätkä perheen kaksi muuta tytärtä ole yhtä intohimoisia hevostelijoita.
Ann-Marie Kaattaria sen sijaan riivaa syndrooma, joka ei parane koskaan.
"Minä vain yksinkertaisesti olen niin hevoshullu", hän hymyilee.
Hevoset ovat Ann-Marie Kaattarille sekä harrastus että elinkeino. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen oli tarkoitus aloittaa jatko-opinnot, mutta hevoset veivät voiton. Opiskelupaikka tuli peruttua sinä samaisena aamuna, kun uuden koulun kellot soivat.
Isä-Kaattari tietää, mistä tytär puhuu; mies on kutakuinkin yhtä syvällä hevosurheilun ihmeellisessä maailmassa.
"Kun kuuntelee sellaisia, jotka ovat jostain syystä lopettaneet, niin kyllä sieltä tietty haikeus taustalta kuultaa", sanoo Reijo Kaattari.
Kuluva kausi
kaikkein paras
Kaattarit ovat harrastaneet raviurheilua pitemmän kaavan kautta: peräti seitsemän tallin hevosista on syntynyt heillä. Taustalla on 19-vuotias kantaemä Lento-Mimmi, joka on jättänyt Kaattareille tähän mennessä seitsemän varsaa - ja kahdeksaskin on aluillaan.
Tallissa on myös kaksi lämminveristä, vaikka Reijo Kaattari määritteleekin itsensä suomenhevosmieheksi.
Joku hevosista on pärjännyt aina, mutta laajalla rintamalla kuluva kausi on ollut Kaattarin tallin paras.
Ykköshevonen Mimmin Miro voitti hiljattain V75-varjolähdön Oulussa, ja ensi lauantaina Reijo Kaattari starttaa Vinha-Mimmillä Lappeenrannassa Villinmiehen Tammakilpailussa, jonka ykköspalkintona maksetaan 15 000 euroa.
"Jos puolenvälin paikkeille päästään, niin silloin pitää olla jo hyvinkin tyytyväinen. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä... Sataisi nyt viikon vettä, niin tiedä kuinka ylhäällä oltaisiin. Vinha-Mimmi on sitä parempi, mitä raskaampi keli on", Reijo Kaattari sanoo.
Esa Vasala
auttoi alkuun
Kaattarien hevoskipinä leimahti ilmiliekkeihin 1980-luvun alussa, kun perhe palasi kuusivuotiselta Ruotsin reissulta kotikonnuilleen. Ensimmäinen hevonen (Hästäri) tuli taloon 1981, ja täysosumaksi luokiteltava Lento-Mimmi pikkuvarsana vuonna 1986.
"Hästärin kanssa hommaa opeteltiin kantapään kautta. Sitä treenattiin aivan liikaa, ja myönnän, että sen vuoksi hevonen ei päässyt koskaan näyttämään kykyjään", Reijo Kaattari muistelee.
"Lento-Mimmin kanssa saimme ohjeita Pikkaralassa valmentaneelta Esa Vasalalta. Silloin tahti muuttui meidän tallissamme ja menestystäkin alkoi tulla. Vasalalla on ollut meille suuri merkitys", hän kiittelee.
Raviradoille pääsisi helpommin, tai ainakin nopeammin, jos ostaisi valmiin hevosen; sen sijaan, että aloittaa kilpahevosen tekemisen astuttamalla tamman.
Kaattareille heidän tapansa harrastaa on kuitenkin sopivin.
"Näin tämä on ylivoimaisesti mielenkiintoisinta", määrittelee Ann-Marie Kaattari.