Oululainen Esa Koukkari läheisineen oli tsunami-alueella ison aallon iskiessä. Seurue selvisi naarmuitta, mutta muistoksi jääneissä lomakuvissa on runsaasti kadonneita tai edesmenneitä ihmisiä. Vain harva heistä jäi henkiin, Koukkari sanoo.
Tapaninpäivän tuhoista on kulunut yli puoli vuotta, mutta Koukkari ei haluaisi puhua asiasta kunnioittaakseen ihmisiä ja perheitä, joille kävi huonommin.
"Vaikka tutustui joihinkin ihmisiin vain sen verran, että asui samassa hotellissa, osallistui yhteisiin aktiviteetteihin tai muistaa ehkä vain kasvot, niin asia tuntuu henkilökohtaiselta."
Tsunami-raporttia tarvitaan
Koukkari toimii Oulun lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston ylitarkastajana, ja joutuu jo työnsä puolesta miettimään katastrofeja ja viranomaisten kriisivalmiutta. Oma kokemus paikanpäällä muuttaa asian vielä "muutamaa astetta tärkeämmäksi".
Hän pitää Aasian luonnonkatastrofin tutkintalautakunnan raporttia erittäin tervetulleena selvityksenä ja tärkeänä työkaluna viranomaistoiminnalle.
"Silloin, kun jotakin todella ennalta arvaamatonta tapahtuu, pelastustoiminta saattaa olla hyvinkin pienistä asioista kiinni. Vaikka olisi olemassa kuinka hyviä järjestelmiä ja varusteita tahansa, niin kaikki voidaan joutua rakentamaan hyvin hajallaan olevista ja pienistä palikoista. Käytännön toiminta joudutaan kokoamaan aivan alkutekijöistä. Luonto voi yllättää niin totaalisesti", Koukkari toteaa.
"Kaikki saattaa yhtäkkiä muuttua. Silmäräpäyksessä kaikki on poissa ja turvallisuus muuttuu täydeksi turvattomuudeksi", Koukkari kuvailee kokemuksiaan.
Tuho ja kuolema eivät unohdu
Lautakunta ei ole haastatellut Koukkaria tsunami-raporttia varten, eikä hän ole lähettänyt lautakunnalle omaa tarinaansa. Koukkarin mielestä raportti voi auttaa muitakin kuin vain viranomaisia.
"Luulen, että siitä on apua myös heille, jotka olivat siellä paikanpäällä. Joka kerta, kun luen lehtikirjoituksia tsunamista tai näen kadonneiden kuolinilmoituksia, niin se tuhon voima ja kuoleman totaalisuus palaa mieleeni", Koukkari sanoo ja huokaisee raskaasti.
"Oman perheen kanssa olemme keskustelleet siitä, että käyminen paikanpäällä saattaisi olla eheyttävä kokemus. Jotakin on ikään kuin jäänyt sisäisesti kesken."
