Näyttelijä Ria Katajan ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun Petri Kotwica tarjosi hänelle toista pääosaa käsikirjoittamassaan ja ohjaamassaan kolmiodraamassa Musta jää.
"Olin kauhean otettu, ja koin saaneeni luottamustehtävän, kun minua pyydettiin mukaan. Näin jo silloin kuusi vuotta sitten, että tämä poikkeuksellisen hieno käsikirjoitus. Tarina, joka kannattaa kertoa", Kataja kertoo.
"Minulta kysyttiin äskettäin eräässä haastattelussa, että millaisia rooleja haluan tehdä. No, naisrooleja, joissa on psykologinen kaari. Tässä niitä on kaksi, ja se on aika poikkeuksellista."
Kotwica on samoilla linjoilla.
"Saattaa kuulostaa hurskastelulta, mutta olen ollut katsojana usein aika kiusaantunut siitä, että elokuvissa naiset vain katsovat, kun miehet toimivat", hän toteaa.
Kotwica sai idean Mustasta jäästä vuonna 2000. Alusta alkaen oli selvää, että naispääosat kuuluvat Katajalle ja Outi Mäenpäälle. Elokuvaa varten ehdittiin jo harjoitellakin viisi vuotta sitten, mutta käsikirjoitus jumiutui pariksi vuodeksi. Kotwica sai viimeisteltyä sen vasta kahden vuoden takaisen Koti-ikävän ohjattuaan.
"Ensin mieleen tuli asetelma. Keksin, että siinä voisi käydä niin, että toinen ei tietäisi, kuka toinen on, mutta toinen haluaisi tietää lisää", hän kertaa.
"Vasta sen jälkeen rupesin miettimään henkilöitä. Tämä oli pitkä ja kasvattava kokemus. Tein käsikirjoituksen konkreettisesti niin, että kirjoitin tarinan kolmen päähenkilön kannalta ensimmäisen persoonan proosana, ikään kuin kaikki olisi tapahtunut minulle. Tämä oli minun tapani yrittää saada ihmiset kohtaamaan silmän tasolla ilman teoreettisia, juonen kannalta tarpeellisia henkilöitä."
Tätä kautta Musta jää löysi totutusta poikkeavan kerronnallisen rakenteensa.
"Elokuvassa on kaksi näkökulmahenkilöä, eli se ei ole uskollinen Aristoteleen ja Hollywoodin prinsiipille siitä, että on yksi hyvä ja vastassa opponentti, ja tästä syntyy lopulta moraliteetti. Minä en tarjoa kantaa siihen, kuka tässä on hyvä ja kuka huono", Kotwica sanoo.
Kahden ihmisen suurten käänteiden takia teos myös poikkeaa perinteisestä kolminäytöksisestä Hollywood-dramaturgiasta.
Kuten tunnettua, kotimaisten elokuvien budjetit eivät tahdo riittää kovin kunnianhimoiseen työhön. Kotwican tavoittelema estetiikka ja tekninen laatu kuitenkin edellyttivät runsaasti rahaa syöviä kuvauspäiviä, niinpä tuottaja päätyi etsimään lisärahoitusta ulkomailta.
Käsikirjoitus herätti positiivista huomiota ja sopiva yhteistyökumppani löytyi Saksasta. Saksalaisen osatuottajan myötä mukaan tulivat myös sikäläinen Elokuvasäätiötä vastaava taho ja kansainvälinen levitysyhtiö.
Kansainvälisillä yhteistuotannoilla on myös haittapuolensa.
"Elokuvan jälkityöt tehtiin Saksassa, eikä tämä tuo sinänsä mitään lisää. On epäekonomista matkustaa sinne asti tekemään.", Kotwica toteaa.