Pesäpallo: Lippo kaipaa ri­pauk­sen ren­tout­ta koh­ta­lon­ot­te­luun Sii­lin­jär­vel­le – "Turha varman päälle te­ke­mi­nen pitää saada pois"

Koti: Ou­lu­lai­sen Hillin perheen vuoden van­has­sa kodissa mie­len­kiin­toi­sen lisän tuovat si­sus­tuk­ses­sa käy­tet­ty vaneri sekä ik­ku­noi­na toi­mi­vat la­si­ele­men­tit

Kot­ta­rai­nen uhkaa kadota Poh­jois-Suo­mes­ta

Lintumaailmassa on monia taitavia laulajia. Parhaimpina pidetään usein satakieltä tai kerttusia. Mutta ken on joskus kuullut kottaraisen laulavan, muistaa sen varmasti aina. Pihapuussa olevan pöntön vieressä se laulaa hyvin monipuolista lauluaan, viheltelee, näppäilee, hioo ja maiskuttelee.

Kottaraisen kannat ovat laskeneet laajalti Länsi- ja Pohjois-Euroopassa.
Kottaraisen kannat ovat laskeneet laajalti Länsi- ja Pohjois-Euroopassa.
Kuva: Jorma Tenovuo

Lintumaailmassa on monia taitavia laulajia. Parhaimpina pidetään usein satakieltä tai kerttusia. Mutta ken on joskus kuullut kottaraisen laulavan, muistaa sen varmasti aina. Pihapuussa olevan pöntön vieressä se laulaa hyvin monipuolista lauluaan, viheltelee, näppäilee, hioo ja maiskuttelee.

Se toistelee ja matkii myös toisten lintujen ääniä, laulun seasta voi kuulla esimerkiksi kuovin tai punavarpusen säkeitä. Taitavimmat yksilöt ovat matkineet jopa hälytysajoneuvoja.

Valitettavasti näitä metallinkiiltoisia ja keltanokkaisia laulajia tapaa entistä harvemmin. On erittäin valitettavaa, että kottaraisen viulu on vaiennut monin paikoin. Enää hyvällä onnella sen saa asettumaan pihapönttöön pesimään.

Mutta minne kottarainen on kadonnut? Kysytäänpä asiaa liminkalaiselta lintuharrastajalta, Hirvelän Juhanilta. Juhani on seurannut kottaraisten eloa vuosikymmenien ajan hyvin läheltä.

Kottaraisten rengastamisen Juhani aloitti 1960-luvun puolivälissä. Kottaraisia esiintyi siihen aikaan aivan yleisesti lähes jokaisessa pihapiirissä. Kottaraispönttöjen määrä lisääntyi vähitellen, ja 1960-luvun puolivälissä pihapiirissä oli jo 30 kottaraisille tehtyä pesäpaikkaa.

Ja kottaraisia riitti, parhaimpina vuosina pesijöitä oli yli kahdessakymmenessä pöntössä. Työtä se teetti, sillä jokaisesta pöntöstä tarkistettiin munamäärä ja poikaset rengastettiin. Pöntön kansi auki, poikanen käteen ja metallinen numeroitu rengas jalkaan. Kaikkiaan kottaraisrengastuksia Juhanille ehti kertyä yli 1 500!

Rengaslöytöjä on tullut ulkomaita myöten, muun muassa Englannista ja Keski-Euroopasta. 1970-luvun lopulla Juhani oli mukana kirjoittamassa tieteellistä artikkelia kottaraisen pesimisbiologiasta Pohjois-Suomessa. Jo 1970-luvun alkupuolelta lähtien Virkkulan kottaraiskanta oli lähtenyt laskusuuntaan. Pesinnät onnistuivat, mutta vähitellen pesijöiden määrä siitä huolimatta väheni.

Lasku oli hyvin dramaattinen, sillä Juhanin pöntöissä viimeinen kottaraispari pesi vuonna 1986. Tätä nykyä Limingassa ei pesine yhtään kottaraisparia.

Aikoinaan arveltiin, että kottaraiskannan vähenemisen aiheuttivat mahdollisesti talvehtimisalueiden suurempi kuolleisuus tai pelloille kylvetyt hyönteismyrkyt. Myöhemmissä tutkimuksissa on kuitenkin selkeästi osoitettu, että suurin syy kottaraisen katoamiseen on ollut sopivien laidunalueiden katoaminen.

Kottarainen tarvitsee ehdottomasti karjan laiduntaman peltoalan, jossa kasvillisuus on matalaa ja ruokaa on hyvin saatavilla. Kun laidunnus on pudonnut murto-osaan aikaisemmista ajoista, ei ole ihme, että monet peltojen linnut ovat taantuneet Suomessa.

Kottaraisen taantuminen oli Suomessa erittäin nopeaa. Vielä 1970-luvulla arvioitiin Pohjois-Suomen kottaraiskannan suuruudeksi 19 000 paria, mutta 1980-luvun lopussa parimäärä oli pudonnut 2 800 pariin. Tämänhetkinen parimäärä on ehkä enää 500 paria.

Viime vuosina kanta ei liene kuitenkaan enää ole pienentynyt. Toivottavasti kottaraisia nähdään myös tulevaisuudessa Pohjois-Suomen pelloilla.