Kemissä tapahtuneiden paikallisten ja turvapaikanhakijoiden yhteenottojen takana olivat pienet ryhmät. On kuitenkin vaara, että samanlaiset tapahtumat yleistyvät. Ongelmien synty pitää estää etukäteen.
Kuka löi, uhkaili tai herjasi ensin, siitä ei Kemissä ole viime viikkojen kahinoiden kohdalla yksimielisyyttä. Joka tapauksessa kaupungissa tutkitaan nyt kolmea ulkomaalaisten ja paikallisten väkivaltaista välienselvittelyä ja niitä seurannutta herjaavaa nettikeskustelua. Uusien yhteenottojen estämiseksi Kemin poliisi on lisännyt valvontaa.
Vaikka poliisin toimet rauhoittaisivatkin nyt tilanteen, taustalla olevat jännitteet eivät valitettavasti hetkessä laukea. Eikä kyse ole vain kemiläisestä ilmiöstä. Pinnan alla Suomessa kuplii kohtalaisen laaja vihamielisyys etenkin kauempaa tulevia turvapaikanhakijoita kohtaan. Tulijoillakin voi olla ongelmia kantaväestön ja maan tapojen ymmärtämisessä.
Pintaan kantaväestön vihamieliset asenteet pulppuavat yhä useammin juuri internetissä. Siellä eri kansanryhmiä voi meillä loata hämmästyttävän avoimesti jopa osalla valvotuista keskustelupalstoista. Koska vihamielisyys kohdistuu etenkin Aasiasta ja Afrikasta saapuneisiin tulijoihin, voi puhua rasismista. Tämän ajattelun laajuudesta voi tosin antaa vääristyneen kuvan se, että netissä ei tarvita suurta ryhmää synnyttämään mielipideryöppyä. Riittää, että kirjoittelijajoukko on aktiivinen.
Jos ja kun suomalaisten työurat eivät olennaisesti pitene, Suomi tarvitsee uutta väkeä ulkomailta, jotta maa ei viimeistään 2020-luvulla nuupahda työvoiman puutteeseen. Jos suljemme rajamme liian tiukasti, teemme vahinkoa vain itsellemme. Nyt ei myöskään pidä liiaksi tuijottaa päälle iskeneen taantuman hetkellisesti rumentamiin työttömyyslukuihin. Työvoimakysymyksissä pitää katsoa kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päähän, jopa pitemmälle.
Suomalaisten kannattaa siis valmistautua siihen, että aiempaa useammin tapaamme arjessamme muualla kuin Suomessa syntyneitä ihmisiä. Jos heidän jakaumansa on tulevaisuudessa samanlainen kuin nyt, kyseessä ovat lähinnä muualla Euroopasta tulevat ihmiset. Myös kauempaa saapuvien tulijoiden määrä kasvaa, mutta kovimmat paineet osuvat tässä vastedeskin muualle kuin Suomeen.
Etenkin etäisten kulttuurien kohtaamisessa syntyy väistämättä sopeutumisongelmia. Nämä voivat näkyä harmittomissa arkisissa tilanteissa mutta muuallakin. Esimerkiksi muutamissa rikosryhmissä joidenkin tulijaryhmien osuus on meillä ollut suhteettoman korkealla.
Jos ongelmiin puututaan tarmokkaasti, niitä saadaan kuitenkin korjattua. Esimerkiksi somalialaisten osuus Helsingin katuryöstöissä oli muutamia vuosia sitten suuri. Poliisin ja Suomen somaliyhteisön yhteistyöllä tilannetta on saatu olennaisesti korjattua. Tulijaryhmissäkin ymmärretään, että heidän etunsa on päästä mukaan yhteiskuntaan mahdollisimman nopeasti. Ghettoutuminen tai syrjäytyminen ei ole tulijoiden toive eikä muun yhteiskunnan etu.
Juuri näissä asioissa korostuu viisaan kotoutuksen tarve. Suomessa pitempään asuneiden maahanmuuttajien mukaan kielitaito ratkaiseva on avain sopeutumiseen. Riittävän kielitaidon kautta syntyvät mahdollisuudet töihin pääsyyn, laajenevat kontaktit muuhun väestöön ja avautuvat suomalaisen yhteiskunnan toimintatavat ja pelisäännöt.
Tulijoille pitää kielitaidon syntymiseksi asettaa sekä tiukkoja velvoitteita ja riittäviä houkuttimia. Suomen kantaväestön on puolestaan opittava aiempaa laajemmin sietämään erilaisuutta.