Maahanmuuttajien kotouttaminen toimii luvattoman heikosti. Tähän on saatava tuntuvia muutoksia.
Turvapaikanhakijoille kaavaillut tiukemmat velvoitteet ovat yhteiskuntamoraalin kannalta hyvä asia.
Maahanmuuttajien kotouttaminen nykymuodossaan toimii luvattoman heikosti. Tähän on tulossa muutoksia, sillä kotouttamista edistävät esitykset ovat vahvassa myötätuulessa.
Toimenpiteitä on lupa odottaa, sillä eduskunta käsitteli keskiviikkona varsin yksituumaisissa tunnelmissa tarkastusvaliokunnan kotouttamismietintöä ja sen pohjalta tehtyä kannanottoa. Tarjolla on nippu kotouttamista nopeuttavia ja tehostavia ehdotuksia, jotka seuraava hallitus voi ottaa ohjelmaansa.
Viime vuosina on käynyt ilmeiseksi, että kotouttamisen tulee olla nykyistä tehokkaampaa ja että tulosten pitää vastata kotouttamiselle asetettuja tavoitteita.
Ehdotukset, joilla parannetaan maahanmuuttajien työelämään siirtymistä, nopeutetaan turvapaikkaprosesseja ja lisätään kotouttamistoimiin osallistumisen velvoittavuutta, ovat kaikki perusteltuja. Vuosien vatulointi turvapaikkaprosessissa ja vaatimattomat tulokset kotouttamisessa eivät ole kenenkään etu.
Eduskunnan tarkastusvaliokunnan yksimielinen mietintö valmistui otolliseen aikaan, sillä seksuaalirikosvyyhti Oulussa on saanut ihmiset kysymään, miksi kotouttamisen tulokset ovat huonoja, miksi maahanmuuttajat eivät sopeudu eivätkä tunne suomalaisen yhteiskunnan arvoja ja pelisääntöjä.
Mietintö esittää sekä kielitaito- että yhteiskuntatuntemuskoetta. Nämä vaatimukset olisi helppo linkittää kansalaisuuden saannin ehdoiksi monien muiden maiden suuntaviivojen mukaan.
Tanskassa kansalaisuuden ehtona on yhteiskunnallisen tuntemuksen lisäksi kielitaito ja taloudellinen itsenäisyys. Ruotsin uudessa hallitusohjelmassa linjataan, että kieli- ja yhteiskuntakokeen on oltava kansalaisuuden saannin ehtona.
Meilläkin on syytä korostaa suomalaisten arvojen kunnioittamista ja omaksumista. Nämä ovat ajankohtaisia asioita menossa olevassa eduskuntavaalien kampanjoinnissa ja todennäköisesti löytävät tiensä tulevaan hallitusohjelmaan.
Yhteiskuntaan sopeutumisen perusteella on järkevä edellyttää, että kotouttamista tehdään nykyistä enemmän työllistämisen näkökulmasta. Erityishuomio pitää kiinnittää siihen, että maahanmuuttajataustaiset naiset pääsevät osallisiksi työelämään, eivätkä jää kotiensa vangeiksi.
Maahanmuuttajien kotouttamista pitääkin nopeutta kaikissa sen vaiheissa, jotta ihmiset välttävät vuosikausien välitilan. Arkijärkikin sanoo, että viiden vuoden kotouttamisprosessi on liian pitkä jatkossa tavoitellun vuoden sijaan.
Kotouttamiskoulutuksen ja opintojen velvoittavuutta on syytä lisätä. Kieliopintojen on oltava niin tehokkaita, että nykyistä useampi läpäisee kielitaitoa mittaavan kokeen ja pärjää hankitulla kielitaidolla työelämässä.
Kotouttamista tehostavat toimet maksavat itsensä ajan mittaan takaisin. Koko yhteiskunnan edun mukaista on, että turvapaikanhakijat oppivat kielen, pääsevät koulutukseen ja töihin. Näin maahanmuuttajat kiinnittyvät luontevaksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa.