Kotkaperheessä ei yleensäkään mässäillä ruuan paljoudella. Ruokaa tarvitaan paljon niin poikasille kuin emoillekin.
Kun poikasia on vielä tavanomaisuudesta poiketen kaksi ja molemmat ovat voimissaan (heikompi ei ole nujertunut, niin kuin kotkan kaksospesuueessa useimmiten luonnonoloissa käy), on ruuan kulutus sitäkin suurempi.
Emo syö jo osan saaliista hetimiten sen saatuaan pysyäkseen edelleen saalistuskunnossa. Niinpä pesälle tuotava eväs tulee syötyä nopeasti ja "pöytä" näyttää jatkuvasti tyhjältä. On aivan luonnollista, että poikanen (poikaset) on lähes jatkuvasti vähän nälissään.(Mutta eipähän tule nykyihmisten tapaan ylisyötetyksikään niin, ettei jaksaisi päästä lentoon aikanaan).
Petolintujen pesintöjen runsaus ja "poikastuotanto" on hyvin suuresti riippuvainen tarjolla olevasta saaliskannasta. Niiden "ruokailuajat" vaihtelevat suurestikin sen mukaan, miten saalista löytyy ja onnistutaan saamaan. Luonto on aivan ilmeisesti jo kasvuvaiheessa "valmentamassa" myös poikasia selviytymään näiden kovien elämän lakien mukaisesti myös siinä vaiheessa, kun ruokkijaa ja saalistajaa ei enää ole tukena.
-- Niinpä, olkaamme luottavaisia siihen. että Aino ja Väinö pitävät luonnon mukaisesti huolen pesueestaan. Aivan varmuuden vakuudeksi olemme toki valmiita myös jonkinasteiseen tukiruokintaan pesän lähimaastoon. Luonnollinen tavoite kuitenkin on, että myös "meidän" pesueemme asuu ja elää luonnollisesti luonnon armoilla, vaikka sen elämää seurataankin "kameravalvonnassa". Kun kameratoimintamme tavoitteena on nimenomaan saada tietoa myös kotkan elintavoista kaikkineen, ei sitä saada "eläintarhamaisessa huolenpidossa". Ja tavoitteemme meillä kaikilla lienee, että poikasista kehittyy luonnossa selviytyviä ja sukuaan jatkavia yksilöitä. Niin tapahtuu nimenomaan luonnollisessa kasvuympäristössä luonnon omilla ehdoilla ja "kasvatusmenetelmillä".
Sekin olisi ollut "luonnonmukaista", että "poikasemme" olisivat menehtyneet kylmään pari viikkoa sitten. Sitä kuitenkaan emme voineet tässä tapauksessa "katsella". Tuo oli eteen tullit erityistilanne.
Poikaset kasvaessaan luonnollisesti myös liikkuvat usean neliömetrin pesätantereella. Poikasen putoamisvaaraa emme voi eliminoida. Kuitenkin putoaminen pesästä lienee hyvin harvinaista (luonto pitää "tikanpojankin puussa"). Ei sitä ainakaan kannata "päntiönään" (pudasjärvinen murresana = jatkuvasti) pelätä.
Olkaamme luottavaisia "pesämme" elämän jatkumiseen luonnollisesti onnelliseen päätökseen.
Paavo Pikkuaho, Kotkan Lento ry:n puh.joht.