Kun kotkan pesintää on voinut seurata suoraan internetistä, uhanalaisen linnun kohtalo on tullut aivan uudella tavalla lähelle.
Oli aika, jolloin laulujoutsen oli lähes kokonaan kadonnut Suomesta. Vuonna 1949 niitä tiedettiin olevan enää 15 paria. Vaino ja häirintä ehtivät melkein tuhota joutsenen Suomesta sukupuuttoon.
1950-luvun alussa yksi mies, eläinlääkäri Yrjö Kokko, meni etsimään joutsenia ja julkaisi kokemastaan kirjat Laulujoutsen ja Ne tulevat takaisin. Suomalaisen luonnonsuojelun historiassa on harvoja käänteitä, jolloin ratkaisevan asennemuutoksen voi osoittaa näin tarkasti.
Kokon kirjojen jälkeen suhtautuminen joutseneen muuttui. Vainottu ja kauas paennut lintu muuttui vähitellen erämaan ja koskemattoman luonnon symboliksi, ja vielä enemmänkin: uljaan valkoisesta hahmosta tuli koko Suomen kansallislintu.
Tänään joutsenia saattaa nähdä melkein vesillä kuin vesillä. Ne ovat oppineet tulemaan toimeen muuallakin kuin koskemattomissa erämaissa, eikä kenenkään normaalin ihmisen mieleen juolahda vahingoittaa niitä.
Pudasjärveläisen kotkanpesän elämää kuvannut nettikamera on hieno oivallus siitä, millä keinoilla asenteisiin voidaan nykypäivänä vaikuttaa. Pasi Jäntin ideana syntynyt kotkanpesän kuvaus reaaliajassa toteutettiin ensimmäisen kerran viime kesänä. Weera-kotkan elämää seurasi laskujen mukaan noin 200 000 internetin käyttäjää kautta maailman.
Samalla Pudasjärvi sai enemmän myönteistä julkisuutta kuin ehkä koskaan ennen. Erämainen maisema pesän ympärillä loi luontomielikuvaa todella tehokkaasti.
Tänä keväänä maakotkaperheen elämä kiinnosti jälleen ihmisiä.
Maanantaina levisi tieto, että aikuisia kotkia ei ollut enää näkynyt pesän lähellä ja kaksi poikasta oli kuolemaisillaan nälkään ja kylmyyteen. Ne käytiin hakemassa turvaan ihmisten suojiin. Samalla pesimisen seuranta sai odottamattoman dramaattisen käänteen. Tiistaina ei ollut tiedossa, mitä emolle ja uroskotkalle oli tapahtunut: onko katoamisen syynä pesän häirintä vai onko kyse jostain muusta?
Kotkien puolesta on Suomessa toimittu erilaisin tavoin jo kauan. Internetissä asia on kuitenkin levinnyt toden teolla lintuharrastajien piirien ulkopuolelle. Kotkaperheen kohtalo on tullut ihmisiä lähelle. Tiistaina nettisivulla oli huikeita kävijälukuja, ja kevään yhteissumma oli jo puolessa miljoonassa vierailijassa.
Tämä kaikki todennäköisesti vaikuttaa asenteisiin enemmän kuin tavalliset valistuskampanjat, jotka nekin ovat vuosien mittaan auttaneet. Sekä maakotkien että merikotkien kanta on kääntynyt hitaaseen nousuun. Koska reviirit ovat isoja ja pesintä herkkää, nopeita muutoksia ei voi tulla. Mutta ennen muuta mielikuvissa on tapahtunut sama muutos kuin aikanaan joutsenen kohdalla: vainottu petolintu on muuttunut ihailluksi symboliksi, jonka olemassaolo halutaan turvata.
Kaikki vaino ei vieläkään ole poissa: yksikin laeista piittaamaton, metsät tunteva ihminen voi halutessaan saada suurta vahinkoa aikaan. Mutta kokonaisuudessaan kotkien tulevaisuus Suomessa on saatu muuttumaan jo edes vähän valoisammaksi.
Kun huomio kiinnittyy yhteen kotkaperheeseen, se kiinnittyy samalla kaikkiin. 1950-luvulla mielikuvia joutsenen suojelun ja samalla laajemmin elinympäristöjen suojelun hyväksi pystyttiin muuttamaan kirjalla. Tänä päivänä keinoina samaan päämäärään voivat olla satelliittiseuranta tai nettiin kytketty kännykkäkamera.