Harva näky sykähdyttää luonnossa kulkijaa yhtä paljon kuin taivaalla kaarteleva kotka. Lintu on poikkeuksellisen uljas, ja useimmille sen näkeminen on samalla helpottava merkki siitä, että Suomen luonnossa asiat ovat yhä kohdallaan. Kotka ei tule toimeen, ellei sen käytössä ole paljon tilaa ja rauhaa. Elpyvä kotkakanta tietää samalla huikeaa lisäarvoa alueelle, joka markkinoi itseään luonnonelämyksillä.
Kotkan suojelusta hyötyvät kaikki. Ikävä kyllä on yhä niitä, jotka eivät ajattele näin. Maakotkan yleistymisen suurin este on ihmisissä, jotka tahallaan tekevät rikoksen häiritsemällä tai hävittämällä kotkia.
Pohjois-Pohjanmaalla on juuri päättynyt Maakotka 2000 -projekti, jonka avulla haluttiin turvata ja parantaa kotkan elinoloja maakunnassa. Siinä saatiin paljon aikaan, mutta ei kuitenkaan vielä ratkaisevaa parannusta. Kotkan poikastuotanto on yhä liian huono, eikä se selity luonnonoloilla vaan ihmisen toiminnalla.
Vaikeudet tiivistyvät etenkin Pudasjärvellä, joka on luontonsa puolesta kotkalle ihanteellista aluetta. Monet reviirit jäävät siellä ilman pesiä. Todennäköisin syy siihen on tahallinen häirintä, jopa hävittäminen. Tämä on surullista, sillä nämä rikokset vain pilaavat kunnan mainetta ja sahaavat oksaa omilta elinkeinoilta kuten erämatkailulta. Kunnan ja matkailuyrittäjien tulisi asettua vahvasti ja näkyvästi kotkien häirintää vastaan.
Kotka- ja muukin petoviha on yhä syvään juurtunutta, ja asenteet muuttuvat hitaasti. Ne ovat kuitenkin onneksi muuttumassa, mistä Maakotka 2000 -kaltaisille projekteille kuuluu suuri kiitos. Maakotka ei ole enää välittömässä vaarassa kadota Suomen luonnosta, mutta se on yhä uhanalainen. Paljon työtä on siis vielä jäljellä.