Kotityön arvostuksesta on kiistelty vuosikymmeniä. Vasemmisto kieltäytyi pitkään hyväksymästä kotona tehtyä työtä kunnon työksi. Kun porvaripuolueet esittivät perheelle työnantajan asemaa eli oikeutta vähentää koti- ja lastenhoitajan palkkamenot verotuksessa, ajatus torjuttiin puheilla piikayhteiskunnan paluusta.
Asenteet ovat muuttuneet sen verran, että kotiapulaisen palkkauksesta syntyvät työnantajamaksut saa jo vähentää verotuksesta. Jos perhe teettää siivouksen tai remontin yrityksellä, osan menoista saa vähentää verotuksessa. Ensi vuonna vähennysoikeus laajenee koskemaan myös lasten vanhemmilleen tai isovanhemmilleen ostamaa siivous- ja hoivatyötä. Ay-liike on arvostellut tätäkin laajennusta.
Jostain syystä kotona tehtävää työtä ei vieläkään pidetä kunnon työnä, josta maksetaan palkkaa. Ajatus, että jokaisen perheen tulisi itse tehdä kotityöt, on jo vanhentunut. Kodit ovat lähes ainoita paikkoja, joihin saadaan nopeasti uusia työpaikkoja. Poliitikkojen näpertelyä ihmetellyt Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos esitti Kalevan haastattelussa, että vähennys pitäisi nostaa sataan prosenttiin todellisten työllisyysvaikutusten aikaansaamiseksi.
Konsernijohtaja Wahlroos perustelee ajatustaan väestön ikääntymisellä. Kun suuret ikäluokat siirtyvät joukolla eläkkeelle, jo muutaman vuoden kuluttua Suomessa on työtä tekeviä huomattavasti nykyistä vähemmän. Terveys- ja hoivapalveluita tarvitaan enemmän ja julkiset menot nousevat, mutta maksajia on nykyistä vähemmän.
Kotona tehtävät työt ovat niin sanottuja matalan tuottavuuden työpaikkoja, mutta niitä tarvitsevat kaikki lapsiperheistä vanhuksiin. Valtio säästää, kun työttömyyskorvauksia ei tarvitse maksaa niin runsaasti kuin nyt. Julkisella sektorilla lasten ja vanhusten hoitotarve vähenee, kun perheet voivat palkata lastenhoitajan kotiin tai hoitajan isovanhemmilleen. Myös harmaa talous vähenisi, kun pimeä työ siirtyisi verotuksen piiriin. Suurempi vähennysoikeus alentaisi kynnystä käyttää ulkopuolisia kotitöissä.
Täysi kotitalousvähennys maksaa sinänsä lähes itse itsensä: valtio säästäisi lähes sen, minkä verovähennyksissä menettäisi. Järjestelmä ei ehkä maksaisi itseään vuodessa, vaan siihen tarvitaan hivenen pitempi aikaväli. Poliittisesti näin ripeä eteneminen ei ole kuitenkaan mahdollista. Wahlroosin visio on vielä aikaansa edellä, mutta tärkeintä on päästä eteenpäin.
paakirjoitus@kaleva.fi