Kotiteollisuus-yhtyeen Jouni Hynyselle vuosi 2007 on ollut melkoinen. Mies on isännöinyt Jone Nikulan kanssa tv:ssä Äijät-sarjaa, Hynyseltä ilmestyi kirja, ukkelin kakkosbändi Pronssinen pokaali julkaisi dvd:n, Kotiteollisuuden ura paketoitiin tripla-cd:lle ja kaiken kukkuraksi mies valittiin Vuoden lappeenrantalaiseksi.
-- Eli olisikohan tämä vähän karannut lapasesta, Hynynen kyselee.
-- Mutta kun tuli sellainen olo, että pitää putsata pöytä. Se onkin nyt sitten niin puhdas, että tässä joutaa olla pari vuotta hiljaa.
Hynynen on suorastaan kauhuissaan puhuessaan Äijät-tv-sarjastaan.
-- Kaikkeen sitä ihminen joutuu. Pyysivät mukaan ja mie jotenkin suostuin. Nyt sitä sitten ollaan kusessa. Pitää juosta karkuun, suurimpana sankarinaan Batmania pitävä Hynynen parahtaa.
"Emme enää ole niin ehdottomia"
Kotiteollisuus-kokoelma Murheen mailla 1996--2007 niputtaa kolmen cd:n verran lappeenrantalaisbändin uraa.
-- Oli korkea aika julkaista kokoelma. Toisaalta sen kasaamisesta tuli outo tunne, että onkohan tämä nyt varmasti tarpeellista. Se tuntui jotenkin liian lopulliselta. Kun se tulee vielä joulumarkkinoille, niin siinä on vähän tuotteen makua mukana, Hynynen pohdiskelee.
-- Kokoelmasta kuulee, että on tässä sentään vähän kehitytty. Musiikillisesti ei niinkään, mutta saundillisesti kyllä. Ja menty samalla melodiseen suuntaan, suunnattu musiikkimme enemmän tytöille. Tai eihän sitä mihinkään suunnattu ole, mutta sinne tyttöjen suuntaan se tuntuu uppoavan.
Murheen mailla ei Hynysen mukaan viittaa Karjalaan, vaan bändin musiikin tiettyyn synkkyyteen.
-- Emme tosin enää ole niin ehdottomia. Me vastaan muu maailma -asetelmaa on hävinnyt. Kun nyt kuuntelee vaikkapa vanhaa kappaletta Tuulten pyyhkimä, niin sehän on niin vihainen että alkaa naurattaa.
"Levyt on pakko tehdä kesällä"
Kotiteollisuus piipahti hiljattain Kosovossa esiintymässä suomalaisille rauhanturvaajille.
-- Ankealta ja köyhältähän siellä näytti. Paitsi rauhanturvaajien saunatiloissa, ne eivät olleet ankeat.
-- Soitimme siellä kaksi keikkaa. Toisessa oli paikalla pelkästään suomalaisia, toisessa muutama irlantilainen ja ruotsalainen, vai mitä nyt olivatkaan, vielä siihen päälle. Mutta mie nyt en uskalla olla ulkomaalaisten kanssa missään tekemisissä, en varsinkaan ruotsalaisten kanssa. Hyvä jos mie osaan kunnolla suomeakaan, Hynynen pohdiskelee.
Ensi vuoden alussa Hynysen bändi on hetken aikaa pois kuvioista. Uutta albumia trio alkaa todennäköisesti äänittää kesällä.
-- Kiteen suuntaan pitäisi mennä. Holopaisen Tuomaksella on kuulemma siellä uusi komea talo. Ja jos siellä ei kesällä ole isäntä itse edes kotona, niin tiedä mitä siellä tapahtuu.
-- Levyt on pakko tehdä kesällä. Syksyllä ottaa aina niin paljon päähän, että silloin ei jaksa tehdä edes levyä. Joku voi sanoa, että Kotiteollisuuden synkkää musiikkia on helpointa tehdä syksyn pimeydessä. Se on paskapuhetta, Hynynen vakuuttaa.
"Kestävyysjuoksun taso saatava nousuun"
Viime talvena Jouni Hynynen haki kaupunkilehden toimituksesta Vuoden lappeenrantalaisen kunniakirjan. Samalla helpotti ikuinen trauma kisan häviämisestä Hanna Pakariselle.
-- Miehän voitin juu! Pari kertaa mie ehdin olla neljäs tai jotain. Toivottavasti tämä voitto ei toistu. Mie kun en kuitenkaan ole mikään ihannevävy. Hain sitten toimituksesta kuitenkin sen säälittävän kunniakirjan.
Melkein samana päivänä Vuoden lappeenrantalainen -kunniakirjan saamisen kanssa Hynynen voitti rockin ajankohtaislehti Rumban äänestyksen vuoden seksisymbolin tittelistä.
-- Tähän on tultu, elämme pelottavia aikoja. Tuntuu, että miun on syytä katsoa peiliin, Hynynen kuittaa.
Hynysen tyttärellä on ikää yli kolme vuotta. Kaksikko on tuttu näky Kimpisen urheilukentän legendaarisella sinisellä tartanilla.
-- Tyttö mennä viipottaa ja isä, silloin harvoin kun on kotona, tulee katkokävelyä perässä. Mie teen vielä tytöstä kestävyysjuoksijan vaikka väkisin. Suomen kestävyysjuoksun taso on saatava nousuun, Hynynen julistaa.