Kotiseudulla ymmärretään kaikkea sitä kotoisaksi koettua, mikä luo varmuutta epävarmuuden hetkeen. Kokemuksellisessa kotiseutututkimuksessa ajatus on muotoiltu tarkemmin: ”Kotiseutu on maisemien ja muistojen yhdistelmänä muodostuva henkilökohtainen kokemustila, joka herättää tuttuuden ja kotoisuuden tunteen, niin sanotun kotiseututunteen”. Määritelmä on laaja: kotiseutu ei ole alue kartalla, vaan koko se kotoisuuden piiri, joka on erityisen merkityksellinen juuri minulle.

Suomalaisessa kotiseutututkimuksessa tätä kokemustilaa on tarkasteltu luontona, rakennettuna ympäristönä sekä henkisenä ja sosiaalisena ympäristönä. Perinteinen kotiseututyö on käsitellyt kulttuurisia alueita tai kulttuuriperintöä eri muodoissaan.