Ensi keväällä Päätalo-instituutin johtajan tehtävät jättävä Osmo Buller on tehnyt pisimmän työrupeamansa Esperanton maailmanliiton palveluksessa Rotterdamissa. Hän kiinnostui esperanton itseopiskelusta Taivalkoskella keskikouluaikoina, mistä kehittyi hänen elämänuransa.
Ensimmäisen kerran Buller meni maailmanliiton palvelukseen Hollantiin vuonna 1985 kongressisihteeriksi, puolen vuoden kuluttua päämajan johtajaksi ja vuonna 1996 maailmanliiton pääjohtajaksi.
Taivalkosken kunnan kulttuurisihteeriksi Buller palkattiin vuonna 1989. Kotipitäjän keikka jäi parin vuoden pituiseksi. Tänä aikana Buller oli luomassa pohjaa kirjoittajakoulutukselle, josta kehittyi aikanaan Päätalo-instituutti.
"Kirjoittajakoulutuksen käynnistymistä en ollut näkemässä. Sain kutsun takaisin Esperanton maailmanliiton päämajan johtajan tehtävään, kun jälkeeni valittu johtaja kuoli", Buller kertoo.
Oltuaan esperantotehtävässä yksitoista vuotta, hän katsoi ulkomailla työskentelyn kohdaltaan riittävän.
"Ajattelin pitää sapattivuoden Rotterdamin rankkojen työvuosien jälkeen, omistautua vain itselleni ja harrastuksille."
Tämä toive ei kuitenkaan toteutunut. "Kun Taivalkoskella oli kuultu, että oli jäänyt pois työstäni, Kallioniemi-säätiön hallituksen puheenjohtaja Tuomo Horsma otti yhteyttä ja tarjosi Päätalo-instituutin johtajan paikkaa."
Buller tunsi työn ennestään, ihmiset ja paikkakunnan, joten valinta oli helppo.
"Tuntui mukavalta palata ja tarkoitus oli asettua syntymäkuntaani pysyvästi, koska seutu on aina kiehtonut minua, niin ihmiset kuin maisematkin."
Takaisin Rotterdamiin
Henkilö, joka oli valittu Esperanton maailmanliiton pääjohtajaksi Bullerin jälkeen, sanoutui kuitenkin yllättäen irti tehtävästään ja Bullerille tarjottiin paikkaa.
Pitkän ja perusteellisen miettimisen jälkeen hänen oli valittava kahdesta yhtä mieluisasta tehtävästä ja vaaka kallistui Rotterdamin puolelle.
"Kun seuraajani yllättäen erosi, jouduttiin siellä tilanteeseen, jossa oman vuosikausien aikana tekemäni työn tulokset olivat uhattuna. Se ei huolestuttanut ainoastaan liiton luottamushenkilöitä ja työntekijöitä, vaan myös minua. Katsoin, että Päätalo-instituutin on helpompi löytää johtaja kuin heidän siellä."
Monet instituutin asiat ovat kesken, mutta ne ovat edenneet sellaiseen vaiheeseen, että siitä on hyvä uudenkin henkilön jatkaa.
Instituutin keskeinen tehtävä, kirjoittajakoulutus, on nyt siinä mallissa, mitä varten se perustettiin.
"Suhde kirjoittajakoulutuksen ja muun toiminnan välillä on voinut olla hukassa, mutta nyt meillä toimii kolmivuotisia kirjoittajaryhmiä kaksi, ensi syksystä lähtien kolme. Kun yksi kolmivuotinen kurssi päättyy, perustetaan uusi. Oppilaita on riittänyt, kiitos korkeatasoisen opettajakunnan", Buller sanoo.
Uudet tilat
Napero-Finlandia on arvostettu valtakunnallisestikin tärkeäksi lasten kirjoituskilpailuksi. Kalle Päätalon muistomerkkihanke edistyy hyvin.
Instituutin uusien tilojen suunnittelu eteni ennen joulua vaiheeseen, että arkkitehdin valmistelutyöt saatiin päätökseen. Instituutin tilat rakennetaan Koillismaakeskuksen yhteyteen. Kalle Päätalon arkisto saa näin asianmukaiset ja arvoisensa tilat, samoin näyttelytilan.
Osmo Buller sanoo jättävänsä Päätalo-instituutin tehtävät hyvällä mielellä, varmana jatkuvuudesta. Instituutti on löytänyt uomansa, joista se jatkaa omaa kulkuaan.
Bullerin filosofiaan kuuluu tehdä hiljaista työtä, ehkä matalallakin profiililla, sillä työnjälki on se joka puhuu puolestaan. Se luo parhaan ja kestävän tuloksen, jolle hän antaa arvoa myös esperanton maailmanliiton työssä.