Sirkusalan tilanne Suomessa näyttää tällä hetkellä erinomaiselta, kiittää kotimaisen sirkuksen historian kirjaksi koonnut Eero Taivalsaari. Keskiviikkona julkaistun Sirkuselämää-kirjan tekijä kuitenkin muistuttaa, että aina ei ole ollut näin: sirkusperinne on uhannut kuolla Suomesta moneenkin otteeseen.
Suomen Sirkuksen lippulaiva, Sirkus Finlandia, oli kaatua 1990-luvun laman kurimuksessa.
- Tuolloin Finlandialla oli katsojia vuodessa 30 000, nyt vuoden yleisömäärä on 200 000 ja edelleen kasvussa, Taivalsaari vertaa.
Hänellä on selvä käsitys siitä, mistä sirkuksen nykyinen kukoistus ja suosio johtuvat.
- Sirkus on liki ainoa paikka maailmassa, jossa voi vielä kokea vapautta. Yhteiskunta muuttuu yhä kontrolloidummaksi ja säädellymmäksi. Sirkus on meillä viimeinen nomadiperinne lappalaisten elintavan ohella.
Sirkus Finlandian tirehtööri Carl-Gustaf Jernström kiteyttää alan lumon hieman eri sanoin.
- Sirkus tarjoaa jotain aitoa, melko usein esityksissä esimerkiksi menee jotain pieleen. Sirkus on viihdettä, jonka esityksen aikana katsoja unohtaa sodankäynnit ja pääsee lataamaan akkuaan.
Sirkusväki myös uskoo, että nuoriso on nyt virtuaalitodellisuuden peleissä kyllästymisrajalla. Tähän viittaa ainakin se, että yhä useampi nuori kiinnostuu sirkuksesta.
Kansanedustajat
vaativat kieltämään
Suomalainen sirkus täyttää tänä vuonna 110 vuotta. Samalla myös Sirkus Finlandia viettää 30-vuotisjuhliaan, joten luvassa on kesällä kansallissirkuksen juhlakiertue.
Alan historiikin tekijä on pohtinut syytä, miksi suursirkus Finlandia on selvinnyt siinä missä sen edeltäjät kaatuivat.
- Uskon Finlandian onnistuneen siksi, että sen johtaja Kalle Jernström on kulkenut tyvestä puuhun. Hän aloitti telttamiehenä. Lisäksi Jernströmien sirkusperheen yhtenäisyys on ratkaissut silloin, kun kaikki tiet ovat näyttäneet olevan tukossa, Eero Taivalsaari kumartaa.
Maamme kolme aiempaa suursirkusta, Sirkus Sariola, Sirkus Panakos sekä vuonna 1896 aloittanut pioneeri Sirkus Ducander menivät kaikki nurin.
- Tähän voisi sanoa, että suurin yllätys Suomen sirkuksen historian kirjoittamisessa oli se, miten nuivasti maassamme on aiemmin suhtauduttu sirkukseen. Moni on tehnyt parhaansa, että sirkus ei menestyisi Suomessa.
Vielä vuonna 1948 osa kansanedustajista teki ehdotuksen, jonka mukaan tivolihuvit on kiellettävä maaseudulla niiden moraalia rapauttavan vaikutuksen vuoksi.
1970-luvulla näyttikin siltä, että tämä toive toteutuu. Myös moni sirkuslainen uskoi, että tv viettelee katsojat jäämään töllöttimen ääreen. Sirkusyleisön uskollisuus ja Sirkus Finlandian perustaminen (1976) kuitenkin käänsivät kurssin.
Arkistoaarteet pikaisesti talteen
Eero Taivalsaari muistuttaa, että nyt kotimainen sirkus etenee entistä laajemmalla skaalalla. Sirkus Finlandian lisäksi alalla toimivat esimerkiksi taiteellisempi nykysirkus sekä parisenkymmentä sirkuskoulua.
- Oma käsitykseni on, että nykysirkus voi olla Suomessa vain korkeatasoinen studiosirkus. Toivon, että sirkustaide ja sirkusteltta voivat elää rinnakkain.
Vaikka sirkusalan arvostus on Suomessa noussut eikä siihen suhtauduta enää tylyn alentuvasti, Taivalsaari muistuttaa eräästä pahasta puutteesta.
- Suomeen olisi nyt kiire saada sirkusarkisto ja sirkusmuseo, ennen kuin eri puolilla olevat kokoelmat hajoavat taivaan tuuliin. Tämä on valtioneuvoston asia näin sirkuksen juhlavuonna.