Raahe Ruisleipä on totuttu mieltämään yhtä perussuomalaiseksi asiaksi kuin sauna ja sisu. Limppuun käytetystä rukiista on kuitenkin jo vuosikausia jouduttu tuomaan kolmannes, tai jopa puolet, ulkomailta, lähinnä Saksasta. Vaikka teollisuus käyttäisi mieluiten kotimaista ruista, niin tuotanto ei yksinkertaisesti riitä.
Rukiin viljelyn vähäisyyteen vaikuttavat sekä Suomen viljelyolosuhteet että sen heikko kannattavuus, selittää kaupallinen neuvos Seppo Koivula maa- ja metsätalousministeriöstä.
Useimpina vuosina sadonkorjuu on venynyt niin pitkälle syyskuuhun, että on liian myöhäistä kylvää syysviljaa ruista.
Toisaalta rukiin satotaso on pienempi kuin rehuviljoilla sekä vehnällä, joten sekin vaikuttaa siihen, ettei kiinnostusta ole riittävästi, kertoo Koivula.
"Vielä 40-50 vuotta sitten ruis oli meillä valtavilja, mutta sitten sen syrjäytti kaura. Myöhemmin ohra ja vehnä ovat syrjäyttäneet molempia. Ruis on jäänyt kaikkein vähimmälle viljelylle."
Näin siitä huolimatta, että rukiille saatava kansallisen tuen osuus on hieman suurempi kuin vehnällä ja rehuviljalla.
Rukiille haetaan lisä
Se ei kuitenkaan ole riittänyt nostamaan rukiin viljelyä sille tasolle kuin haluttaisiin. Suomalaisten vuotuinen rukiin kulutus on noin 100 000 tonnia, ja keskisato hieman vajaa kolme tonnia hehtaarilta. Riittävä viljelytaso olisi 35 000-40 000 hehtaaria.
Tällä hetkellä kylvössä on noin 30 000 hehtaaria. "On otettava kuitenkin huomioon, että osa ei selviä talvesta hyvin. Lisäksi on erilaisia laatutarpeita eikä kaikki sovellu aina myllyjauhatukseen. Tiettyä hävikkiä on aina."
Suomessa rukiin viljely on Koivulan mukaan satunnaista. Sopimuspohjainen viljely pitäisi saada lisääntymään, jotta olisi vakio viljelijäryhmä, joka osaa ja haluaa tuottaa ruista.
Tuotannon lisäämiseksi Suomi on tehnyt EU:lle ehdotuksen myllyrukiin laatulisästä. Rukiille halutaan saada samantapainen erityiskohtelu kuin Italian durum-vehnällä jo on.
Päätöksiä ei ole vielä tehty, mutta Koivula arvelee komission olevan periaatteessa sitä mieltä, että laatulisää voitaisiin maksaa.
"Vielä on kuitenkin auki se, tulisiko tuki EU-varoista ja koskeeko se muitakin maita, esimerkiksi Saksaa, vai maksettaisiinko laatulisä kansallisista varoista."
Asiaa mutkistaa se, että ruis on EU:n ongelmakasvi, jonka tuotantoa haluttaisiin vähentää. Se johtuu saksalaisen rukiin ylituotannosta, jolle on vaikea löytää markkinoita. Ruista on viety Kaukoitään muun muassa rehuksi ja saatu melko huonoa hintaa.
"EU-tasolla rukiin merkitys on aivan toinen kuin Suomessa. Meillä rukiin vuosittainen kulutus on aika vakio ja olemme tehneet paljon työtä sen puolesta, että kulutus säilyisi, koska suurin osa suomalaisista saa 40 prosenttia kuidusta rukiista."
Mieluummin kotimaista
Vaikka tuontiruista saisi hieman halvemmalla, teollisuus käyttäisi mieluummin kotimaista.
Ulkomaisen käyttölaadusta eikä sen viljelyolosuhteista ei ole aina varmaa tietoa ja lisäksi ongelmia on syntynyt torjunta-aine -ja raskasmetallijäämistä.
Keskieurooppalainen ruis on myös hieman suurijyväisempää ja mauttomampaa kuin suomalainen.
